"Anna tänne tuoppi. Se on kidutusta", sanoi nuorempi Rabe.
Mutta Katinka kääntyi jo menemään läkkituoppeineen, toisista sen enempää huolimatta.
Muut tulivat hänen jäljissään, vähäisen välimatkan päässä. Ei kukaan iljennyt käyttää suoranaista väkivaltaa. Mutta sensijaan he rupesivat kuorossa ja nuotilla laulamaan:
"Anna tänne kalat, — anna tänne kalat!"
Katinka kulki mykkänä edellä, veret korvissa. Hän tunsi, että he mieluummin olisivat saaneet väkisin riistää tuopin hänen käsistään kaloineen päivineen. Tämä oli pahempaa kuin väkivalta.
Toiset vain lauloivat:
"Anna tänne ka-a-a-lat!"
Kuorolaulua kesti puolitiehen asti.
Mutta yht'äkkiä he alkoivat kirkua hänen takanaan muuatta uutta sanaa, jonka Raben pojat olivat tuoneet mukanaan tänä kesänä, ja jonka merkitystä ei yksikään tiennyt, eivät he itsekään.
He sanoivat: "Se oli vasta skrambambuli."