On kuin vihreässä vankilassa; mitään uutta ei tule, tummanvihreä muuri vain jatkuu polun molemmin puolin. Joskus kulkee tie yli porraspuitten.
Täältä olivat siis kotoisin sudet, jotka raatelivat Dianan… Tihutyönsä tehtyään ne palasivat tänne kuin kotiinsa, ja korpi kätki heidät…
Ja kauan, hyvin kauan aikaa sitten, jolloin ei vielä ollut Hovia, ei pallopensaita eikä metsätemppeleitä, ulottui Mustakorpi rantaan saakka.
Yht'äkkiä Kuski-Heikki pysähdytti Vasjkan.
"Perill' ollaa!" hän sanoi.
Katinka katseli hämmästyneenä ympärilleen, hän ei voinut havaita mitään. Oli vain yhä samoja naavaisia hautajaiskuusia, maassa paksu sammalpeite ja marjanvarsia. Mitään Elämänlähdettä ei näkynyt.
"Missä on Elämänlähde?" hän kysyi.
"Tuo tuoss", sanoi Heikki.
Ja hän näytti piiskallaan vihreää hetettä, jonka keskellä poreili musta silmä. Sammalet sen ympärillä olivat punertavia ja hyllyviä.
Katinka tunsi äkillistä ja suurta pettymystä, hän oli kuvitellut
Elämänlähteen tuiki toisenlaiseksi!