"Als ich jung war, haben wir in Säckjärvi, bei Gott, Branntwein getrunken. Bei Gott!"
Ripasin täytyi yhtämittaa pistää molemmat kätensä liivintaskuihinsa, pysyttääkseen itsepäiset liivit paikoillaan kunnioitettavasti pyöreän vatsansa ympärillä.
Hän oli alkujaan italialaista juurta, upporikas ja omisti siperialaisia kultakaivoksia. Pesuun hän tuli vain kesiksi. Hänellä oli mansetinnappeina vähäisiä kultakimpaleita.
Vierashuoneessa istui Vongurin vanha salaneuvoksetar ja kertoi Agnes
Wrenskylle "rakkaasta vainajastaan, Herrassa nukkuneesta Abram
Abramowitshista", joka oli kuollut neljännesvuosisata takaperin.
Hän seurasi silmillään Mendulan parooni Mendtiä, everstin veljeä.
"Sanotaan, että Mendt on ostanut parooniarvonsa", hän sanoi muka ääntään alentaen. "Kuulin, kuinka paljon hän maksoi siitä. Odotappas, dufva lilla… Hän on karttuunitehtailija…"
Ja yht'äkkiä, neulan terävyydellä:
"Han ä' baron von Syringen Wachs und Draht."
Sen jälkeen hän alkoi kertoa Rasalahden Stavemannista, jota kansa sanoi
Taapermanniksi.
"Hän ostaa vanhoja hevoskoneja, tappaa ne ja pensez donc, kuoppaa ne kauramaahansa, lannaksi muka. Ja syöttöhanhet hän naulaa räpylöistä kiinni lattiaan, että paremmin lihoisivat."