Vanha kunnon kronikka on erinomaisen siveä ja pidättyväinen; ehkäpä se myöskin oli hieman ymmällä, oliko todella niin suuri kunnia kohota leipurinsällistä keisarilliseksi rakastajaksi. Se kertoo vain, että keisarinna suvaitsi antaa Abrahamin odottaa turhaan kahdeksan päivää, jona aikana Abraham oli halkeamaisillaan kiukusta ja itsesyytöksistä, mutta senjälkeen otti hänen pyyntönsä armoihinsa ja omasta aloitteestaan tarjosi hänelle rakennuspalstan Nevskin varrella ja kolmekymmentätuhatta hopearuplaa.
"Ja Abraham lankesi polvilleen ja rukoili itse taivaan Luojaa lahjoittamaan runsaasti laupeutta Hänen Majesteetilleen, ja keisarinna heltyi ylen helläksi ja iloitsi, että hänen hovileipurinsa oli toista maata kuin faaraon hovileipuri, joka kepposistaan sai hirttonuoran palkakseen."
Abraham Rabe ei enää tästä lähtien vienyt leivoksia keisarilliseen linnaan, hän rikastui nyt nopeasti, kadotti vaellushalunsa ja kohosi kronikan mukaan kauppiassäätyyn ja lopulta kaupunginneuvostoon ja suureen arvoon.
Kolmenkymmenen vuoden ikäisenä Abraham Rabe nai Elisabeth Balzerin, kauniin ja hyvämaineisen porvaristyttären, jonka kanssa hänellä oli kuusi poikaa.
Fataburin temppelissä riippuvassa maalauksessa Elisabeth Rabe esiintyy kunnianarvoisena, luonnon vaatimat tehtävänsä jo täyttäneenä matroonana, rikkaana porvarisrouvana, joka syvään uurretun leningin liiviä pingoittavilla rinnoillaan oli ruokkinut kokonaisen uuden, rikkauteen ja tietoon rynnistävän suvun.
3.
Ensimäinen tuoksu, mikä kohtasi vastasyntynyttä rabelaista tyttölasta Fataburien isossa vuoteessa Hovin kylkirakennuksessa, oli jasmiinin. Kapea, pieniruutuinen kaari-ikkuna oli raollaan, ja valkeain musliiniuutimien taakse tunkeutui alaverannan penkereeltä tuhanten kermanvaaleitten kukkaterien tuoksu.
Se oli imelähkö, hienosti raukaiseva, sydänkesäinen.
Hänellä oli muuten ollut erinomainen ja sopimaton kiire kirjavaan elämään, tällä rabelaisella tyttölapsella. Olisi voinut luulla hänen aikovan hyvin kiihkeästi vaatia siitä osansa. Hänen syntymänsä sydänkesällä oli yllätys. Kaikkien ennakkolaskujen mukaan sen olisi pitänyt tapahtua vasta kuukautta myöhemmin kaupungissa, missä hänelle oli valmiiksi varattu lääkärit, viisaat vaimot ja kokonainen korillinen pienen-pieniä vaatteita. Mutta hänenpä päähänsä pälkähtikin tulla maailmaan jasmiinien kukinta-aikana ja tuottaa tulonsa äkkiarvaamattomuudella paljon häiriötä Hovin nykyään ylenmäärin säntillisessä elämässä.
Seurauksena oli, että rabelainen tyttölapsi sai ensi matkallaan tulla toimeen enemmän tai vähemmän omin neuvoin ja tyytyä verhokseen setä Koljan, puolalaisen eversti Wrenskyn paitaan, ensimmäiseen vaatekappaleeseen, minkä päättömäksi säikähtynyt palvelustyttö sai siepatuksi. Tämä kahdeksantoistavuotias hämäläistyttö oli muuten ainoa ihmisolento, joka oli läsnä Raben suvun nuorimman syntyessä, sillä Mummulin osanotto oli päättynyt siihen, että hän oli luovuttanut huoneensa ja vuoteensa, lähettänyt kaksivaljakon läheiseen kaupunkiin ja joka neljännestunnin kuluttua ilmestynyt kynnykselle kysymään miniänsä vointia.