Vihasin ihmistä. Ihmistä, joka tuliluikullaan rikkoo luonnon öisen levon ja vieraanvaraisen rannan ystävällisen vastaanoton, — jonka ensimäinen vaisto on murhavaisto. Hiekka oli armeliaampi, vieraanvaraisempi kosteassa pehmeydessään, millä se kaukomatkaiselle vieraalle leposijan tarjosi, katajat ja männyt ajohiekkaan tunkeutuneine juurineen olivat valmiit varjelemaan, suviyö lähestyi ystävänä ja unta-antavana, meri oli leppoisan hailea, ja mainingit hyväileviä, — ainoastaan ihminen ilmestyi vihollisena, verta janoovana.
Vihasin ihmistä.
NÄKY.
Säikytettyinä katajaiselta laitumeltaan, missä vähäisen, savipohjaisen hetteen ääressä piehtaroivat, lyhyttä kuloheinää lammasten kera jytystäen, — vauhkoina kumeasta jyrinästä, joka maantieltä läheni paksun pölypilven peitossa, syöksyivät saarenmaalaiset hevoset, hiirakko ja kaksi ruosteenkarvaista laukkia yli matalan kiviaidan maantielle, painautuen kiivaaseen ja sokeaan juoksuun. Näin niitten kirmaisevan ohi, matalakasvuisina, sitkeälihaksisina, kuten rodun tunnus kuuluu, silmät kekäleinä, sydän sävähtäen hurjasta, hullusta kauhusta, vaahtoavat sieraimet särpien tomua, joka valkeana kohoo tulikuivasta maasta. Heti heidän kintereillään automobiili, uuden uutukainen, sätkyttävine koneineen ja torven törähdyksineen, uuden ja vielä tiheämmän pölypilven peitossa.
Kilpajuoksu, vinha ja intohimoinen, pitkin Sõrven tasaista, kivikovaa maantietä! Hevoset ovat jo suunniltaan, pyöräpäisiä, heidän viisaat eläinaivonsa ovat lakanneet ajattelemasta, he syöksyvät nyt eteenpäin sokeasta, sisäisestä pakosta, tietämättä enää miksi ja mihin, pakahtumaisillaan, valmiina henkijättöinä tien oheen ojentumaan, tuntematta enää tietä. Tomu laskeutuu kilpajuoksijain takana kuin jauhoitus nummen rokoko-katajiin tien molemmin puolin, nummi ja hete seuraavat välittömästi toisiaan kuten aallon harja ja pohja, tuulimyllyt Salmen kylän kohdalla ojentavat käsivartensa pidättääkseen. Ja kuten usein rannikolla, alkaa aivan selkeälle taivaalle lännestä äkkiä kiehua pilvihuuruja, ikäänkuin jostain pahansuovasta ja näkymättömästä noidanpadasta, kiireesti kattaen äsken kuulakkaan taivaan, juosten kilpaa pitkin taivaan kantta uhkaavina, mustina kuvajaisina.
Ja näitten vihamielisten, vinhojen pilvijättiläisten päällä minä näin näkymättömän Uudenajan Hengen, juuri kun hän seitsensiimaisella sähköruoskallaan aikoi ruhtoa vanhan, esi-isäin pyhittämän puuauran tien ohessa.
Minä peitin kasvoni saarenmaalaiseen raitahuiviin, kuten muinaiseen virolaiseen itkuliinaan, ja murehdin mennyttä Saarenmaata.
TUISKUHIEKKA.
Itse hedelmättömyys heilimöi… Päivä paahtaa hiekkasärkkien autiutta, ja tomuna hienoksi keventynyt hiekka kohoo tuulen mukana ilmaan… Hiekkasärkkien kukkapöly, jonka on määrä hedelmöittää hävityksellä ja tyhjyydellä saari, tuiskuhiekka, rantakalastajan kauhu! Saraheinän juuret eivät pysty sitä kiinnipitelemään, mutta rannalla kytkevät sen tuulen nujertamat petäjät, kasvaen leveyttä pituuden sijaan, lannistaen levottoman hiekan, keräämällä sen kuin kummuksi alleen sadoin sitkein juurin. Kalastajapirtin seinää millä sen hävityshaluinen vapaus sensijaan temmeltää mielin määrin, tupruttaen perunamaat ja laihat laitumet umpeen valkoista, auringonkimalteista jauhoa, jossa ei kortta kasva. Kujiin päästyään se kiihtyy kiipeämään pitkin aitovieriä, loivina, tuulen lakaisemina laineina, joitten hyökyharjaan aidanseipäät uppoavat. Saaren sisä-osiin saakka se kylvää virstamääriä hedelmätöntä kukkapölyään, ja niin syntyvät hiekkalakeudet, joilla hevonen kahlaa raskaasti ja vaivaloisesti, joka askeleella pehmeään ja petolliseen hiekkaan vajoten.
Tuiskuhiekka, mustalainen kaikkien vakavien ja viljavien maalajien, sitkeän saven ja kuohkean mullan joukossa, vapaudelle, ilmalle ja auringolle vannoutunut kulkuri, jonninjoutava tyhjäntoimittaja, kykenemätön tuottamaan muuta kuin värittömän, väkevätuoksuisen rantaneilikan, joka ei kelpaa kenenkään karjanrehuksi! Kaikkien eikä kenenkään, vaihtava omistajaa kenenkään kysymättä, lukuunottamaton kaikissa ostosopimuksissa ja kauppakirjoissa, kaikkiin karttoihin merkitty otsakkeella "kelpaamatonta maata".