TAIVAAN TIE
On autio hieta-erämaa.
Ypö yksin munkki taivaltaa.
Vie sairaalle lohdutusta. —
Yö synkeä on ja musta.
»Jo käänny, kulkija, takaisin!
Voit eksyä aavikon polkuihin.» —
»Ah, Herra, johdata tiellä!
Mua sairas vartovi siellä!» —
»Jalopeuran kuuletko karjuntaa,
Se öistä korpea kaiuttaa!» —
»Ah Herra, huomahas peitä!
Ma kuljen taivahan teitä!» —
»Miks lähdit myrskyhyn alkavaan,
Tuo hietavyöryn se helmassaan!» —
»Tie taivaan ahdas on aina,
Ah, Herra, armosi lainaa!»
Hän maahan heittäy rukoillen,
» Käy myrsky vinkuen, kohisten.
Hän hiekkahan haudan saapi,
Mut taivas se aukeaapi.
EDVI JA ELGIIVA
Historiallinen ballaadi-sarja Viidessä laulussa
Edvi, Englannin kuningas, Alfred suuren pojanpoika, oli rakastunut nuoreen, kauneudestaan maan mainioon Elgiivaan, jonka hän sittemmin myös koroitti kuningattareksensa. Mutta mahtava kirkollinen puolue, apotti Dunstan etupäässä, ei suosinut tätä liittoa ja sen toimesta lähetettiin Elgiiva ensin maanpakoon ja myöhemmin surmattiin, Edvikin kuoli nuorena hallittuaan ainoastaan lyhyen ajan 956 — 959.
1. Laulu: