Yhä vielä vanhana, harmaana,
»Sinut näen!» hän virkkoi, »oi onnea!»
Ja hymy huulilla kuollessaan
Hän hiljaa kuiski: »Taas tavataan!»
TARINA TAKKAVALKEALLA
Kirj. Z. Topelius (1818-1898)
Hallitsi Pohjan maita
Kuningas kerran,
Niin vanha, harmaapäinen
Kuin itse Odin.
Yks ainoa häll oli tytär vaan.
Niin, niin!
Kuin valkea liedessä räiskyy!
Yht' ihana ol' immyt
Kuin päivän paiste.
Sydämeen hälle varhain
Sai surut lemmen.
Hän asepoikaa halpaa rakasti.
Niin, niin!
Kuin valkea liedessä räiskyy!
Kun kuningas sen kuulla
Sai salissansa,
Kalvaaksi kasvot muuttui
Kuin talven lumi.
Ja tytär elävältä haudattiin.
Niin, niin!
Kuin valkea liedessä räiskyy!
Mut kevähällä maasta
Nous raitis ruusu,
Ja poika ruusun sorjan
Povelle painoi.
»Sua, armas, asti kuoloon suutelen!»
Niin, niin!
Kuin valkea liedessä räiskyy!
TOIVIORETKI KEVLARIIN
Kirj. H. Heine (1797-1856)