I.
Luon' ikkunan seisoo äiti,
Vaan Vilho on vuoteessa.
»Laps armas, tahdotko nousta,
Pyhiinkulkua katsella?» —
»Voi äiti, sairas on poikas,
En mitään kuule, en nää,
Vain kuollutta Kerttua muistan,
Ja sydäntä: kirveltää.» —
»Jo nouse, niin Kevlariin käydään!
Ota kirjasi kätehen!
Pyhä neitsyt terveheks tehdä
Voi sairahan sydämen.»
Soi veisuu valtava, kaunis,
Liput kirjavat liehuvat,
Kun toivioretkeläiset
Läpi Cöllenin kulkevat.
Ja äiti joukkoa seuraa,
Tukee lastansa sairasta.
He laulavat kuoron myötä:
Ole kiitetty, Maaria!
II.
On Kevlarin pyhä neitsyt
Nyt parhaissa koruissaan.
Niin paljon sairaita saapuu
Hält' armoa anomaan.
Ja tullessansa he tuovat
Kuin uhriksi hänellen
Vahaan muovatun käden tai jalan,
Mikä minkäkin jäsenen.
Ja vahakäden ken uhraa,
Kipu käsistä katoaa,
Ja vahajalan ken uhraa,
Jalan tervehen jälleen saa.