Moni Kevlariin ontuen kulki,
Nyt tanssivi nuoralla.
Moni ennen sormeton raukka
Voi viulua soitella.
Vahakynttilän äiti otti,
Sen sydämeks muodostaa.
»Tää Jumalan äidille vie'ös,
Hän huolesi huojentaa.»
Vahasydämeen tarttui poika,
»Kävi huo'aten kuvan luo,
Sanat kumpusi sydämestä
Ja silmistä kyynelvuo:
»Oi, puhdas, armoitettu,
Pyhä äiti Jumalan!
Sinulle, taivaiselle,
Ma vaivani valitan.
»Ma Cöllenin kaupungissa
Kera äitini asustin.
Sadottain kirkkoja siellä
Kohoo korkeina pilvihin.
»Ja naapuriss' asui Kerttu, —
Hän kuoli — — Ah Maaria!
Vahasydämen sulle uhraan,
Sydänhaavani paranna!
»Tee terveheks sairas sydän,
Niin varahin, myöhäin ma,
Sua ylistää tahdon ja laulaa:
Ole kiitetty Maaria!»
III.
Ovat äiti ja sairas poika
Unen helmassa rauhaisan,
Kun majahan hiljaa astuu
Pyhä äiti Jumalan.
Yli vuoteen hän kumartuupi,
Käden keveän painaltaa
Pojan sairasta sydäntä vasten
Ja hymyää, katoaa.