Georgevitsh säpsähti yhtäkkiä, nousi puolinojalleen veneessä, levoton tunne alkoi kiertää hänessä. Metsän rajassa, hiekkarinteellä liikkui jotain valkoista. Georgevitsh tuijotti siihen melkein peljästyneenä. Hänen oma olonsa tässä veneessä ja lähestyvä valkoinen eivät sopineet yhteen, — jommankumman pitäisi olla olemattomissa. Hän kävi hyvin rauhattomaksi, mutta tunsi yhtä kaikki velttoutta, jokainen päätös, jokainen liike olisi vaatinut häneltä suuria ponnistuksia.
Valkoinen liehui yhä lähemmäksi, — ei voinut olla epäilystäkään, se oli hän. Reunimmaisen uimahuoneen kapeat siltalaudat notkuivat askelista. Georgevitsh yhä tuijotti, hänessä seisahtui kaikki ajatus, hän muuttui mielestään kuin puuksi rannalle tai veden huuhtomaksi harmaaksi siltapalkiksi. Sillan kapea reuna haihtui auringon kimallukseen, pienet jalat näyttivät vettä astuvan, — se oli kuin näky, — hän kulki pitkin merta auringon juovassa… Todellisuus ja mielikuvitus kutoutuivat nopeasti sekaisin, — yhä voimakkaammin valtasi hänet yliluonnollinen tunne.
Yhtäkkiä hän kuin lamautui, — hatara uimakoju sulkeutui. Hän heräsi kuin unesta, — silmät liukuvat rautatiekiskojen mukana tiilitehtaan kuivaustelineille saakka, — palaavat takaisin, — alkavat laskea suomalaisia laivoja, joista osa jo on lähtenyt.
Nyt… Pistävä tunne juoksee läpi hänen ruumiinsa… Hän makaa teljolla, pää käsissä, — pettymyksen, vastenmielisyyden ja häpeän tunteet vaihtelevat hänessä.
Hänen huulensa liikkuvat yhtämittaa:
"Anna anteeksi, — valkoinen, kaunis…"
4.
Georgevitsh viivytteli aidan takana. Hän tiesi hyvin tulevansa taas myöhään päivälliselle, mutta tekeytyi huolettomaksi, ikäänkuin hänellä olisi ollut yllin, kyllin aikaa. Taittaako pieni, voimaton käsi kukan vai eikö? Hän seurasi käden liikkeitä, joilla se hyväillen kulki yli kukkapensaan, kuinka se sormitteli jokaista kukkasydäntä erikseen. Yhtäkkiä sormenpäät puristuivat toisiaan vasten, — pieni, punainen sydän vierähti maahan, kuin vahingossa, säleaidan ulkopuolelle.
"Hyvästi, Georgevitsh…"
Georgevitsh nosti kukkasydämen maasta, sykkivin sydämin, oliko se hänelle?