"Mutta seuraisitko sinä minua pakkotyöhön Siperiaan?" kysyi tyttö.
"Seuraisin joka paikkaan, minne sinua viedään."
"Mutta millä minä hänet…", sanoi tyttö lauseensa katkaisten.
"Tällä", — sanoi mies varovasti, vetäen vyöstään puukon.
He katsahtivat toisiaan kylmästi, ei kuten vastavihityt, vaan kuin rikostoverit, joissa jo nyt alkoi rikoksentekijäin epäluulo ja viha toisiaan kohtaan.
Yhtäkkiä mies heltyi.
"Meidän hää-yömme", hän sanoi.
Tyttö sävähti, mutta ei liikahtanut. Mutta he ymmärsivät molemmat, ettei se koskaan tulisi näin juhannus-kirkkaana, tuoksuraskaana, vaan pimeänä, synkkänä se kerran laskeutuisi Siperian vankiasutuksen hirsimökkien yli.