Samalla sanoi joku, jota hän ei nähnyt, aivan hänen korvansa juuressa:
»Mitä sinä täällä teet? Mitä sinä odotat?»
Ja heti hän hervahti heikoksi, lyyhistyen kokoon, ja hänen muistinsa palasi.
Hän näki molemmat poikansa, jotka leikkivät pihalla kaivon luona, ja vanhemman hiha oli kyynärpäästä rikki. Puodin ovi oli auki, ja elttaantuneen sillin haju nousi avoimesta nelikosta.
Hän muisti miestään, poikiaan, arkipäiväistä askarettaan, puodintaus-kamaria ja uunissa paistuvia leipiä, ja hänen kätensä palmikoisivat vaistomaisesti vanunutta tukkaa, samalla kun hänen sydämensä oli sairas ikävästä.
»Valkeaa laivaa ei ole», hän sanoi, nousten seisomaan, heikkona ja horjuen kuin pitkästä taudista.
Eikä kukaan häntä pidättänyt, sillä jokaisella oli oma murheensa, ja niin pujottautui Maie Merits läpi tungoksen maantielle ja alkoi kulkea kohti kotia, odotettuaan viisi viikkoa ihmettä Lasnamäen niityllä.
1913.
FINIS POESEOS.
Lepäsin ylhäällä majakkatornissa, lyhdyn lasisuojuksessa; oli kuuma, ja aurinko paahtoi kuin läpi ansarin lasin. Avovesiltä vierivät raskaat laineet, masentuen matalaan majakkasaareen kuin aallonmurtajaan; idässä, Saarenmaan puolella, velloi vesi kymmenien salaisten karien kurimuksessa. En nähnyt mitään, en mitään, katsoin vain kirkasta lasilevyä edessäni, näin vain särön, joka sen pinnan pirstosi, juoksutellen juovia, kuin sulkia linnun siivessä.
En nähnyt mitään ja sentään näin: näin öisen, keväisen, jäittensä äsken hajautunutta hyhmää huokuvan meren ja sen yllä palaavien muuttolintujen tasaisesti lentävän parven. Yhtäkkiä sattuu valosalama keskelle pimeää merta, tulisuihku tuntemattomasta valkeuden lähteestä. Linnut pysähtyvät, epäröivät, heidän linnunsydämensä sylkyttää höyhenisessä povessa… Ja yhtäkkiä valtaa heidät huumaus, huikaiseva, hullaannuttava, pyhä pyörtymys… Eteenpäin, kohti valon lähdettä, siihen sulkansa kastaa, siihen upota, siihen kadota… Ja he lentävät taas, mutta nyt siivet vinhasti suhisten, ojokauloin, väkevän kaipauksensa vieminä, — eivät enää lennä, heittäytyvät, sinkoutuvat läpi jäähyhmäisen ilman…