»Mennään sitten mierolle, koko joukko.»
»Ja sinut veisivät väkisin kuitenkin.»
Hän tuntee, kuinka piiri hänen ympärillään pienenee, mutta hän ei ai'o vielä antautua.
»Mennään tuomarille», hän sanoo.
»Siellä on samat herrat vastassa. Keisari kaukana, Jumala korkealla.»
»Äiti, — mitä sinä?» hän kysyy.
»Et sinä ole ensimäinen etkä viimeinen, lapsi», äiti sanoo itkunsa seasta.
Hän katsoo heihin avuttomasti. Hän tuntee, että he molemmat jo ovat alistuneet, etteivät he yrittäisikään vastustaa.
»Kutsukaa Jaan tänne», hän sanoo.
Sulhasen tullessa häntä hävettää, ikäänkuin hän olisi johonkin syypäänä.