Yhtäkkiä mies kumartui ja liikutti huuliaan, tyttö luki niiltä kysymyksen:
»Uskaltaisitko?»
»Uskaltaisin», hän vastasi, ilman sanoja.
Niinkuin olisi sumu äkkiä hajaantunut, he näkivät toisensa kirkkaassa valossa, molempain silmistä katsoi selvänä päätös.
»Mutta seuraisitko sinä minua pakkotyöhön Siperiaan?» tyttö kysyi.
»Seuraisin joka paikkaan, minne sinua viedään.»
»Mutta millä minä hänet…», tyttö sanoi lauseensa katkaisten.
»Tällä», — mies sanoi varovasti, vetäen vyöstään puukon.
He katsahtivat toisiaan kylmästi, ei kuten vastavihityt, vaan kuin rikostoverit, joissa jo nyt alkoi rikoksentekijäin epäluulo ja viha toisiaan kohtaan.
Yhtäkkiä mies heltyi.