Noor-Eesti merkitsee kokonaisuudessaan uutta ja vapauttavaa näkölinjaa. Se on ollut, kuten Gustav Suits sanoo "ylpeä ja uhkarohkea koe. Se on ollut kokeilua itsensä kanssa, uudella ja rohkeammalla runoudella, itsetietoisemmalla tyylikäsityksellä, kirjojen paremmalla ulkoasulla, sivistyneemmällä yleisöllä, sanalla sanoen, Virossa tähänasti edustamattomilla, korkeammilla kulttuurivaatimuksilla."
Voi olla, se on ehkä ennen kaikkea juuri näkölinja, suuntaviiva. Paljon sen työstä tulee epäilemättä olemaan edelläkävijän tasoitustyötä. Se on yrittänyt rakentaa siltaa Eurooppaan, — voi olla, että osa sen työstä tulee olemaan yhtä vedenalaista ja näkymätöntä kuin silta-arkut. Mutta joka tapauksessa, keskellä talonpoikaisyhteiskuntaa, jossa feodalismin aaveet vielä kuoltuaankin kummittelevat, keskellä nousukasyhteiskuntaa, jonka enemmistö näkee unia Egyptin lihapadoista, se on uskaltanut pystyttää kauneuden lipun, uhrata sille jumaluudelle, joka vain aniharvoin palkitsee palvojansa tämän mailman hyvyydellä. Ensi kertaa on Virossa niin peruuttamattomasti, niin tietoisesti julkilausuttu uudenaikuisen hengen vaatimus päästä osalliseksi mailman suureen, kansainväliseen kulttuuriyhteyteen. Noor-Eestissä ilmenee — henkiselle alalle vietynä — sama Viron aikakirjoissa alati ja yhä uudelleen puhkeava pakko vapautua menneisyyden sekä nykyisyyden paineesta.
Viljellä muitakin kuin hyötykasveja tässä "perunoita kasvavassa maassa", joksi J. Luiga vähemmän kohteliaasti kotimaataan nimittää, se on ollut Noor-Eestin tehtävä.
Liian laajassa, liian kaukomääräisessä ohjelmassa ei piile Noor-Eestin heikkouden syy. Päinvastoin, se, ettei Noor-Eesti ole häikäillyt asettaa itselleen ja samalla koko virolaiselle taiteelle mahdollisimman korkealle tähtäävää päämäärää, on tulevaisuuden silmissä varmasti oleva sen suurimpia ansioita.
Se on tuonut Viron henkiseen elämään suuren joukon uusia sivistysaineksia, esteettistä kulttuuria, niin, esteettisen kysymyksen semmoisenaan. Se on puolustanut taiteen ja kirjallisuuden vapautta ja oikeutusta taiteen itsensä vuoksi. Se on taiteessa asettanut vaatimukseksi yksilöllisen tyylin. Se on asettanut liikekannalle kielen tähän asti miltei käyttämättömät varajoukot, murteet. Mitään varsinaisesti uutta, uusia aatteita, uusia näkökohtia, uusia näköaloja mailmankirjallisuuden näkökannalta ei Noor-Eestin liike ole luonut eikä voinutkaan luoda. Se on pikemmin ollut niitten hedelmällisten aatevirtausten virolaisiin oloihin sovelluttamista, jotka muualla Euroopassa jo olivat ehtineet luoda uusia kulttuuriarvoja. Mutta kaikki nämä aatteet, kaikki nämä säteet mailmankeskuksien suurista polttoauringoista ovat täällä taittuneet aivan erikoisesti virolaisen särmiön läpi. Ne on värittänyt virolainen temperamentti. Ne ovat saaneet vivahduksensa, yksilöllisen värityksensä samasta virolaisesta psyykestä, joka tuntuu Suitsin suorunoudessa, Ridalan saarenmaalaisissa maisemissa, Jaan Oksin epätoivoisessa sarkasmissa, Tuglasen novellien painajaistunnelmassa. Ja koko Noor-Eestin liike harhaotteineen, liikaiskuineen, liioitteluineen, on saman yhä selvemmin kiteytyvän virolaisen psyyken ilmaisu, joka kaikesta ulkonaisesta paineesta, kaikesta sisäisestä sekasorrosta huolimatta kulkee selkiytymistään, kristallisoitumistaan kohden.
Noor-Eesti liittyy oleellisesti niihin eri aikoina, eri maissa, eri nimellisinä esiintyneihin liikkeisiin, joihin, niin erinlaisia tarkoitusperiä kuin ovat ajaneetkin, kuitenkin aina on kätkeytynyt kauniimman tulevaisuuden kangastus ja järkkymätön oppositsio olevaa vastaan.
GUSTAV SUITS
Synt. v. 1883 Wõnnun pitäjässä Liivinmaalla. Harjoittanut esteettisiä ja kielitieteellisiä opintoja Helsingin yliopistossa, suorittanut fil. kandidaattitutkinnon v. 1910. Vuoteen 1917 asti suomen ja ruotsinkielen opettajana Helsingin venäläisessä lukiossa.
Teoksia: Elu tuli v. 1905, Sihid ja vaated v. 1906, Tuulemaa v. 1912.
1.