Toitottivat sotatorvet,
kilvet kimmelsi ja odat,
vainon ilo täytti kodat,
riemun raiku kaukokorvet.
Jumalille uhri tehtiin,
arpa antoi enteen hyvän,
lupas voiton lähestyvän,
Taara taipuisaksi nähtiin.
Purjeet paisuivat, vuot sousi,
huojui, vaappui mastot, pielet,
syttyi soturien mielet,
vieraat rannat kaukaa nousi.
Laski valkamahan laivat,
Väinän suuhun, Riian alle,
viris viha kaikkialle,
alkoi verivainon vaivat.
Rannan täytti miesten parvet
kilven kilo, keihään tuike,
melu, häly, huudot, huike,
raikahtivat vainosarvet.
Väki ryntäs Riikaa kohti,
kera kirveet, seipäät huimat,
touvit, paterellit tuimat,
nuijat nousi, kirveet hohti.
Keihäät, kivet kimposivat,
veren hurme huppelehti,
saaliin jakoon surma ehti,
muurit, vallit varisivat.
Vallihautaan kuolleet peittyi,
kaatui Saksan sulhot sorjat,
niinkuin lehdet Lätin orjat,
veren löyhkä ilmaan heittyi.
Vihdoin muuriin murtui rako,
sortui varustukset veteen,
pantiin sinne sillat eteen,
saksat valtas kauhu, pako
Kaupunkihin ryntäs väki,
herrat, orjat katuun heitti,
kaatuneilla kadut peitti,
tappoi miehet, keitä näki.