Mereaneiti, Saaren tytti, Inkeri ihana impi, näki veljensä vesillä, emonlapsen lainehilla, alla salmen, alla saaren, seljällä sataman suuren Jo tulevi, jo näkyvi, veli uljas ja verevä, ylkänsä ylihyväinen, yljän laiva laajalaita, veljen vetreä venonen.
* * *
Jo läheni yljän laiva, yllätti ylinen pursi, työntyi Haukan soutotielle, satalaitaisen sivuhun, perähän punaisen purren. Keula kuohui, parras paukkui, melat katkesi merehen, mastopuitten murtuessa, satalaitaisen laelle. Huusi miehet hyljehiipat, ärjähti väki vihainen, sotarahvas rautapäinen, keulan alta keltapurren, perästä venon punaisen, uuden haahden ulkopuolla. Kylki kylkehen kalahti, laita laitahan läheni, haka tarttuvi hakahan, parras painui partahasen. Yltyi ylkä hyljepäinen, punapaita, keltakaapu, kumerkilpi, rautareisi, tummatukka, säihkysilmä, nousi miekan mittelyhyn, otaraudan otteluhun perimmälle tuhtopuulle, keulan kultaisen kehälle, punapurren partahalle. Välkähytti veitsellänsä, tuikkasi tuliterällä kohti miestä mustahiusta, mustakulmaista urosta, itse huusi, huikahutti, soimaten sanan sanovi:
"Minne kiire kurjan miehen, kunne koira kulkenetkin, salateitä seilaellen, pahoin merta matkaellen? Poistu, rosvo, purrestasi, merihaukka haapiosta, tahtonet komean koston, verihinnan vaivastasi. Sua vuotin vuotta monta, purjehdin pysähtymättä pian seitsemän suvea, kohta kahdeksan kevättä, meren selvällä selällä, vaahtopäisillä vesillä, luodot laajat, saaret suuret, meren varjovalkamatkin, sua, vaara, vaaniessa, hakiessa, miesten hukka. Toki tahtonet tapella, naisten nauru, miesten murto, susi suulas, ilkkusuinen, merikoira koukkukynsi!"
* * *
Haukka keulahan karahti, urho uljas vuotehelta, vierelt' Inkerin ihanan, vyöstä veitsensä vetäisi, luunpurijan lantehelta, miekoin iski merten miestä, punapaitaa puukollansa, rautasäärtä säilällänsä, tummatukkaista tavoitti, säihkysilmäistä sivalsi, sulhon surmasi verevän, syöksi miestä sääriluuhun, läpi kylkiluun lihojen, kautta kainalon vasemman. Halkes pää hyvän soturin, kallo katkesi kaheksi, särkyi kolmeksi siruksi, meni mustihin murihin, särpimeksi sukasille, varaksi veden kaloille, kussa harvoin kuu kumotti, harvoin kuului kuikan ääni, harvoin kaakkurin kajerrus, tuulen tuiman tuivertaissa, ajellessa aaltosien, yli mustien mutien, leväheinän heiluvaisen.
* * *
Inkeri, ihana impi, merenneiti, heljähiuksi, sinisilmä, kaunokaula, itse painui permannolle, pohjalle punaisen purren, veljen vaipuissa vetehen, emonlapsen lainehisin, mustihin mutihin mennen, alle aaltojen syvien. Kaatui huokaisten kumohon, lausumatta lattialle.
* * *
Seisoi Haukka alla keulan, alla ankkurin asuvi, kädessä verinen veitsi, tupetonna tuima rauta, päässä hattu hurmehinen, kohti pilveä punaista sinipilveä sinistä, vahankarvan vaaleata.