3.
Oks ei vetoo älyyn, tuskin tunteeseen, vaan tajunnanalaiseen aavistukseen; hän ei kuvaa tunteita vaan viettejä, vapauden, elämänjatkamisen alkuvaistoja. Läpi koko hänen runoutensa kuultaa sairas ja himokas viettielämä. Hän ei tahdo tai ei osaa sulkea sairaita intohimojaan toisiin, vieraisiin minuuksiin, vaan antaa ne semmoisinaan, paljaaltaan, lyyrillisinä, subjektiivisina purkauksina; sentähden on, varsinkin hänen runoissaan, sekä loppusoinnullisissa että suorasanaisissa, eräänlainen hirvittävä ja kyynillinen tunteen alastomuus. Mutta kaikki alastomuus vaikuttaa ensi hetkessä vierastavalta, esteettisinkin, sitä enemmän verhottomat himot.
Nälän suhteen Oks on täysin suvereeni, se on ainoa vieteistä, jonka hän vallitsee, jota hän mainitsee halveksumalla, nimittäen elämää "periodilliseksi aterioimiseksi". Hänen tumma ihmislapsensa ei liioin uhraa ajatustakaan "tyhjänpäiväiselle syönnille", kuollessaan nälkään keväisessä metsässä.
Sensijaan on viha hänelle tervetullut kiihoitustila, hän innoittuu siitä, kuten rakkaudestakin, se hedelmöittää hänen tunteensa ja aivonsa ja panee liikkeelle hänen kuvitusvoimansa. Hän puhuu vihasta, "joka antaa hänelle koko hänen elintarmonsa", vihasta, joka tekee ihmisen nuoreksi uudelleen ja puhaltaa hehkumaan elonhiilet. Hänen tumma ihmislapsensa on "pieni, ylpeä ja vihainen". "Ja silloin halajat, että kaikki ryhtyisivät vastarintaan, pitäisivät ajatuksiasi pikkuisina käärmeinä, silloin tuntee janoa ryhtyä johonkin jättityperään, jättiviisaaseen, johonkin mielettömyyteen, tehdä jotain, mikä vastaasi sadattelee ja taistelee, joka vihastuttaa ja väsyttää." Kuinka täynnä vihan hekkumaa ovatkaan sellaiset runot kuin Lapsuus tai Kadulla!
Alkuperäisin, mutta samalla sairain on Oks kuitenkin kuvatessaan viettiä, joka hänelle on samanarvoinen kuin elämä: rakkautta. Rakkaus on epäilemättä erehdyttävä nimi sille paljaana palavalle, alastomalle alkuvoimalle, jonka ilmauksen Oks näkee kaikkialla. Hän itse nimittää sitä Himoksi. Koko luonto on hänelle sukupuolellinen, itse maasta alkaen ajatuksiin saakka, jotka "kaks'sukuisina muotoina karkeloivat ja toisiaan hedelmöittävät". Hänen mielikuvituksensa kiertää herkeämättä sukupuolellisten tilanteitten ympärillä, mäen kukkulat muistuttavat hänelle raskaita naisia, vakoon kylvetyissä perunoissa ja vesalepissä hän näkee hedelmöitymisen intohimon. Hän kirjoittaa "kiimaisista luhdista ja rivosti humisevista puista", palaten näihin kuviinsa erotomaanin itsepintaisuudella.
"Himossa on elämä itse ja elämänsakka". Oksin suorasanaisilla mieterunoilla on yksi ainoa aihe, ne ovat täynnä ajatusten Astartetanssia. Ja tähän hillittömään, peittelemättömään himoon, joka tuntuu sulattaneen runoilijan koko olemuksen ikäänkuin alkuelementiksi, sekaantuu samalla herjaava ylenkatse, aitostrindbergiläinen naishalveksunta, ei älyllinen eikä harkittu, vaan syvästi vaistottu viha eri sukupuolien välillä, joka ei häviä edes rakkauden ja yhdynnän hetkenäkään. Hän kostaa orjuuden, johon sukuvietti hänet pakoittaa, loppumattomilla solvauksilla, samoin kuin pettymyksen, joka väistämättä seuraa aistien huumetta. Hän nimittää naisia poikkeuksetta "naaraiksi", ikäänkuin joka hetki alleviivatakseen heidän sukupuolellisuuttaan, "ihmiskunnan matelijoiksi". Hänen vanha merimiehensä sanoo vielä kuolinvuoteellaan papille, joka yrittää herättää hänessä sovinnollista mielialaa: "Naisten kanssa tahtoisit minut lepyttää? Älä tuokkaan niitä tänne, mokomia! Milloinkaan en halua senkaltaisia ihmisiä tuntea, ihmisiä, jotka viheliäistä maanpäällistä elämää jatkavat kaikkien kärsimykseksi. — Halveksin heitä filosofian pohjalta."
Ja niin päätyy Oks tässäkin palvonnassaan herjaukseen, pyhänhäväisyyn, oman himonsa esineen häikäilemättömään herjaukseen, ikäänkuin ei keksisi kyllin lokaa, millä ryvettää tätä omatekoista Astarte-alttaria.
"Kaikki ovat samankaltaisia, sekä se, joka ensi hymyjään hymyää, se, joka on saanut kyllääntyäkseen, että se, joka ennen kuolemaansa pyhää ehtoollista nauttiessaan vanhuutensa varjosta nuorta pappia himoitsee. Missään ei löydy toisenkaltaisia, — käy vaikka halki taivaitten ja helvettien ja astu maan päälle, vakoillaksesi yhtämittaa suurilla tienristeyksillä."
Epäilemättä on herjaaminen ollut muuan Oksin suurimpia intohimoja.
4.