Yhtä kaoottinen ja selkiytymätön kuin virolainen yhteiskunta on samalla virolainen psyyke. W. Ridala kirjoittaa: "Tällaiset murrokset ovat yhdistyneet sairaalloisiin huumetiloihin. Syntyy niinsanottuja yhteiskunnallisia kriisejä, ei vain taloudellisia, vaan psyykillisiäkin, jotka eivät ole järkyttämättä koko kansan sielua. Koska me parastaikaa olemme juuri tällaisessa ajankohdassa, niin voivat useat rotumme perusominaisuuksista pysyä peitossa, ja pinnallisemmat esiintyä kielteisinä." Voi puhua muinaisvirolaisesta psyykestä, joka aikoinaan eli sotaisena ja vapautta rakastavana itsenäisyyttään puolustavien pakanaheimojen sydämissä, joka runoili orja-aikojen lyyrilliset paimenrunot, joka eli orjuuden aikuisen vaatekuosin ja puuhaarikoitten ehtymättömällä kekseliäisyydellä luodussa väriloistossa ja koristekirjailussa. Mutta muuten on virolainen psyyke vaikeasti määriteltävissä. Se ei ole mitään valmiiksi kiteynyttä, varmamuotoista, päinvastoin, se tuntuu usein fluidumilta, epämääräiseltä ja yllättävältä. Sen ilmestysmuodot ovat tuiki erinlaisia ja toisistaan poikkeavia. Se on yhä vielä sulatusahjossa, vasta muodostumassa sekin, täynnä vieraita aineksia, tietämätön omasta minästään, hapuileva, ristiriitainen, usein hämmästyttäviin muotoihin pukeutuva. Sen voisi kokonaisuudessa sanoa sairastavan neuroosia, niin läikehtivä on sen ilme. Suomalaiseen verrattuna tahtoisi väittää, että virolainen temperamentti on monta vertaa hermorikkaampi ja samalla hermoherkempi, niin, siinä voisi edellyttää enemmän aineksia hienostumiseen ja ylikulttuuriin kuin edellisessä.
Tästä kaoottisesta, ristiriitaisesta ensimäisen polven yhteiskunnasta on Noor-Eesti syntynyt, yhtaikaa sekä sen tuloksena että sille lingottuna vastalauseena.
Ei voine kuvitella Noor-Eestiä ympätyksi suorastaan Jannsenin aikuiseen talonpoikaissunnuntaikulttuuriin; sensijaan se tuskin voisi nykyisessä muodossaan olla olemassa ilman tarttolaista nousukautta, sen suorittamaa sivistyksellistä ja kansallista kasvatustyötä, sen luomaa taloudellista hyvinvointia. Nuori-Viro on kaikesta näennäisestä vastakohtaisuudestaan huolimatta sittenkin tavallaan tämän Tartosta lähteneen sivistyskerrostuman suoranainen jatko, sen erikoishaarautuma.
Yhtä varma on, että Noor-Eesti tarvitsi syntyäkseen muuttunutta henkistä ilmakehää, minkä kaupunkilaistumiskulku oli ehtinyt Virossa luoda. Vasta kaupunki-ilmastossa taisivat juurtua ja versoa kaikki ne hienostuksen ja yliviljelyksen idut, mitkä piilivät uuden sukupolven verissä, vasta kaupunkien kiireemmin tykkivä elämä vastasi heidän elimistönsä suurempaa herkkyyttä, vasta virolaisessa kaupunki-ympäristössä taisi kehittyä sellainen romanttinen tarpeettomuus- ja ylellisyysihanne, mikä kuultaa nuoren kirjallisen sukupolven teoksista.
3.
On jotain, mikä muodostaa arvaamattoman tärkeän tekijän kaikissa henkisissä liikkeissä: sielullinen, psykologinen momentti. Nuorvirolainen Friedebert Tuglas on epäilemättä oikeassa kirjoittaessaan: "Esteettiset ryhmitykset ovat määrätyn sivistyksellisen kehityksen ja psykologisten olosuhteitten tuote. Niitten puhkeaminen on pikemmin intuitiivista kuin tietoista laatua. Ne edellyttävät vallankumousta tunteissa ja ajatuksissa. Ne edellyttävät uutta henkeä ja uutta verta. Yhdellä sanalla, uutta polvea."
On hyvin mahdollista, että Noor-Eestinkin kehityksessä juuri sielullinen momentti on tärkein ja ratkaisevin sekä samalla mielenkiintoisempi kaikkia niitä uusia esteettisiä, kirjallisia ja kielellisiä propleemeja, mitkä nuori kumouksellinen liike toi myötään. Noor-Eestin kautta esiintyy Viron henkisessä elämässä juuri uusi polvi, uudenaikainen henki, uudenaikuinen ihminen.
"Nuoren-Viron esiintyminen, — se on oikeastaan syytös ympäristöämme ja menneisyyttämme vastaan", kirjoittaa Noor-Eestin äsken ilmestyneessä kymmenvuotisessa juhlajulkaisussa Friedebert Tuglas.
Juuri tämä syyttävä ja kapinallinen piirre on Noor-Eestille alun alkaen luonteenomainen. Se on ensi hetkestään vasemmistoliike, oppositsiossa syntymästään saakka.
On tosin vaikea kuvitella vuoden 1905 nuorison keskuudessa syntynyttä henkistä liikettä, jolla ei olisi tavalla tai toisella kumouksellinen leima, vaikkapa yhteiskunnalliset ja valtiolliset uudistuspyrkimykset eivät suoranaisesti olisi kuuluneetkaan sen ohjelmaan.