"Kuvatakseen vielä selvemmin tämän naisen älyllisyyttä ja alleviivatakseen erityisesti sen oleellista ominaisuutta, on sanottava, että hänen ajatuksensa on täysin vapaa utuverhosta, joka tavallisesti hämärtää naisen ajatusta ja tekee sen kykenemättömäksi selvään logiikkaan ja korkeampaan erittelyyn sekä hedelmättömäksi rohkeista ja nerokkaista aatteista. Tietoisuus on hänellä kehittynyt äärimmäisiin rajoihin, sillä hänen aivonsa ovat raketut mitä hienoimmin ja lujatekoisimmin, ja hänen hermostonsa on hyvin tiheä. Hänellä on sentakia täysin miehisen älyn voima ja terävyys. — — Mutta hänen älynsä tuntomerkki ei ole kuitenkaan siinä määrin rajaton ulottuvaisuus ja voima, kuin aivan harvinainen joustavuus ja hienous. Se on sen pääominaisuus. Sentakia ilmeneekin sen ylemmyys pääasiallisesti siinä, että hän havaitsee ajatuksen loppumattoman vähäisetkin vivahdukset tai jonkin ilmiön eri puolet; hän osaa katsoa asioita joka näkökulmalta, aavistaa niitten kaikki mahdollisuudet, löytää niissä suhteita ja yhtymiä, joita ei kukaan ennemmin ole tullut havainneeksi."

Tämä keinotekoinen ylinainen harrastaa erikoisesti kielitiedettä, — kuten Randvere itse! Hän osaa erinomaisesti latinaa, mutta myöskin kreikkaa. Hän on lukenut alkukielellä Homeroa, Platoa, Lukianosta, Uutta Testamenttia, samoin latinalaisia kirjailijoita. Kirkkoisienkään kirjoitukset eivät puutu hänen aivokirjastostaan. Lyhyesti, hänen sivistyksellään on luja klassillinen pohja. Ruthin kirjastossa, jonka teokset tekijä hyvin yksityiskohtaisesti luettelee, on muuten uudenaikuisista kirjallisuuksista ranskalaisella ehdottomasti etusija; siinä ovat edustetut vanhemmat sekä uudemmat ranskalaiset runon ja proosan mestarit Rabelais'sta asti, Voltaire, Rousseau, Flaubert, veljekset de Goncourt, Maupassant, Bourget, Rod, Sully Prudhomme, Baudelaire, Verlaine, Mallarmé, Rimbaud. Saksalaiseen ja venäläiseen kirjallisuuteen suhtautuu Ruth sensijaan arvostelevasti ja kylmäkiskoisesti. Suomalaisia huvittanee Ruth-Randveren Juhani-Aho-ihailu: "ainoa suomalainen kirjailija, johon hänen henkensä vielä koskaan ei ole kyllästynyt". Ruthin lukeneisuus on nähtävästi suunnilleen sama, kuin tekijän itsensä. Mutta ei siinä kyllin. Ruth on tutkinut keskiajan ja renessanssin latinaa, hän on lukenut munkkien, skolastikkojen ja humanistien teoksia. Erikoisesti kiinnittävät hänen mieltään filosofiset kysymykset, häntä huvittavat abstraktiset spekulatsiot ja sielutieteelliset tutkimukset. Hänen tiedeasteikkonsa ulottuu kuitenkin ulkopuolelle kielitieteen, estetiikan ja filosofian, hän on yhtä kotonaan luonnontieteissä ja fyysillismatemaattisissa tieteissä, hän on tutustunut korkeamman matematiikan salaisuuksiin, leikkinyt differentsiaaleilla ja integraaleilla.

Huomaamme, Randveren vaatimukset ovat perinpohjaiset! Mutta koko tämä tieteily ei suinkaan merkitse Ruthille elämänkutsumusta, ei edes varsinaista työtä. Hän harjoittaa kyllä Randveren sanojen mukaan opintoja yliopistossa, mutta antautumatta yhdellekään tieteelliselle erikoisalalle. Niinkuin Randvere kirjoittaa:

"Hänen ihanteensa on pikemmin Renanin dilettantismi, joka tuntee mielenkiintoa kaikkea kohtaan, koettaen päästä inhimillisissä tieteissä laajaan, monipuoliseen yleiskatsaukseen, mikä ei suinkaan estä häntä hankkimasta jossakin yksityisessä tieteenhaarassa syvempiä ja kauemmas uloittuvia tietoja. Ollen herkkätuntoinen luonne, hän löytää tästä tieteitten panoramasta runouden ja haltioitumisen lähteen, joka kohoittaa hänet jokapäiväisyyden pikkumaisuudesta korkealle mielikuvituksen linnunperspektiiviä kohti, jonka laaja näköala yhtaikaa sekä huumaa että viilentää."

Saatuaan valmiiksi uninaisensa älyn, Randvere ryhtyy muovaamaan hänen maallista ja näkyvää olemustaan. Ja hän tekee sen ainakin yhtä perinpohjaisesti, suurella esteettisellä herkuttelulla. "Tämän tieteellisen naisen on, kuten luonnollistakin, myöskin ulkonaisesti henkilöitävä korkeampaa ihmisyksilöä. Hänen pitää ruumiillisesti omistaa kaikki täydellisyydet, mitkä ihmisruumiille ovat mahdollisia. Senkautta hän on samalla sukupuolellisesti arvokas olento. Sillä jokaisella ihmisellä on oma sukupuolellinen arvoasteensa, jota, tosi kyllä, arvioidaan enemmän tai vähemmän henkilökohtaisen maun mukaan. Ja minä uskon, olen varma siitä, että sen arvoasteen tietoisella tai tiedottomalla toteamisella on tärkeä osa sisäisen olemuksemme kehityksessä."

Saamme hyvin havainnollisesti tietää, millaiset ovat Ruthin hiukset, silmät, nenä, suu, hampaat vartalo, kädet ja jalat, — niin, Randvere ei edes säiky seikkaperäisesti kuvaamasta niinkään epärunollista asiaa, kuin tämän ylinaisensa oivallista ruuansulatusta! Millaisella nautinnolla Randvere syventyy kuvitellun naisihanteensa suloihin, ja kuinka persoonallinen ja kaavavapaa hänen makunsa on, siitä olkoon todistuksena hänen kuvauksensa Ruthin hiuksista:

"Ruthin päätä, joka on pikemmin pitkäkalloinen, peittää tiheä metsä tummankellertävää tukkaa, jonka hiukset eivät ole velttoja eivätkä liian hapraita, niin että käpristyisivät voimattomina pääluuta vastaan tai jäisivät riippumaan yksityisinä pörhöisinä hiuskarvoina. Laheudestaan ja silkinpehmeydestään huolimatta näyttää niillä olevan itsenäinen elämänsä ja tahdonvoimansa, niin että ne pyrkivät lainehtimaan ja aaltoilemaan päälaelta määrättyyn suuntaan. Korvan ympärillä ja niskassa, kaulalla ne riippuvat ohuina, hentoina, hiukan vaaleampina säikeinä, jotka voivat tehdä naisen pään erikoisen viehättäväksi. — Ruthin hiuksilla on paitsi sitä vielä miellyttävä ja kiehtova lemu, joka tiettyinä hetkinä voi vaikuttaa huumaavasti. Itsestään on selvää, että ne ovat terveet ja vahvat, ne eivät lähde minkään ruumiinrakenteellisen heikkouden tai paikallisen ihotaudin, kuten hilseen, takia. Ne ovat niin tiheät ja vahvat, että Ruthia niistä voi nostaa ja pitää riipuksissa".

Tai kuvaus Ruthin silmistä:

"— — Silmät eivät ole Ruthilla mustat eivätkä ruskeat, eivätkä myöskään viattoman enkelinsiniset, vielä vähemmän jokapäiväiset, vedenkarvaiset, sinertävät, vaan tummat, siniharmaat, joihin on sekoitettu vähäinen vivahdus viheriää, ja jotka määrätyssä valossa, erityisesti iltasin, voivat näyttää hyvin tummilta. Mutta millään muotoa niillä ei saa olla sinervänviolettiin taipuvaa vivahdusta. Ne ovat kyllin suuret, sarvikalvo puhdas ja himmentymätön, ja niin syvällä onteloissaan, että silmien ollessa täydelleen avoinna, luomien reunat eivät lainkaan ole näkyvissä."

Saattaisi kysyä, mitä varten kaikki tämä kauneuden tuhlailu, ja henkisen ylemmyyden hedelmättömyys? Randvere ei anna siihen suoranaista vastausta. Mutta hän puhaltaa elävän hengen epäjumalaansa, liittämällä kuvaukseensa Ruthista kokonaisen luvun, omistetun yksinomaan hänen rakkauspsykologialleen.