"Äkkiä näimme laivan keulan edessä jotain mustaa kohoavan. Se läheni ja kohosi huimaavalla kiireellä, ja ennenkuin ehdimme säikähdyksestämme toipua, se oli meistä vain muutaman kymmenen soutuvälin päässä.
"Se oli vedestä pystysuorana kohoava sysimusta seinä, jonka yläreunaa silmämme ei selittänyt. Se ei ollut kallio eikä pilvi.
"Ennenkuin ehdimme mitään ajatella tai tehdä, syöksyi laiva täysin purjein päin muuria. Jähmetyimme kuoleman kauhusta, suut avautuivat ja kolmestakymmenestä rinnasta tunkeutui epätoivoinen parahdus.
"Mutta odottamaamme yhteentörmäystä ei kuulunutkaan. Sensijaan tapasimme itsemme tuokion kuluttua äärettömästä pimeydestä.
"Toinen olotila seurasi niin äkkiä toista, ettemme ehtineet edes kaikkein äskeisimpiäkään tapahtumia kummeksua, kun jo uusi meidät yllätti.
"Ensiksi luulimme kukin putoavamme laivasta tyhjyyteen, mutta sitten tunsimme seisovamme liikkumattomina samalla paikalla, missä silmänräpäystä varhemmin.
"Ei ainoatakaan ääntä eikä kajastusta miltään taholta. Odotimme hetken hievahtamatta: kuulimme vain toinen toisemme hengityksen.
"Olimme joutuneet tyhjyyden valtakuntaan. Se oli kammottavampaa kuin myrsky, kuin kaikki muu. Se kävi yli ymmärryksemme.
"Kului kauan aikaa, ennenkuin siihen totuimme.
"Aluksi uskalsimme vaivoin liikahtaa. Sitten kuljimme laivan ristiin, rastiin, köysistä kiinnipidellen ja toisiimme törmäten. Laiva oli eheä ja kuitenkin tuntui siltä, kuin olisi keulasta perään ollut kokonainen matka.