Mutta käsi ei hellittänyt otetta. Päinvastoin, se näytti juottuvan kiinni veneeseen, yhtä lujana osana kuin hangat tai koukut, imeytyvän irroittamattomasti kuin mustekalan imuhaara, ja vene oli joka hetki vaarassa upota.
Silloin kokki huusi äkkiä läähättävällä ja käheällä äänellä:
"Lyökää häntä, — lyökää häntä!"
Sinä silmänräpäyksenä mies kurkoitti toisenkin kätensä, jossa oli suuri, punaisella kivellä koristettu sormus. Kaikki näkivät tämän sormuksen viheriän lyhdyn valossa, jossa se hohti kuin veritäplä.
Ja ikäänkuin tämän suuren, punaisen kiven näky olisi herättänyt heissä äkillisen raivon, tarttuivat soutajat kukin airoonsa, ja iskivät, tähdäten tuota punaista, hohtavaa täplää, ja sitten lyöden umpimähkään, mihin sattui.
Valkeitten, käyrien sormien ote herposi yhtäkkiä, he näkivät pään retkahtavan taaksepäin ja jäävän yhä kellumaan pelastusvyön varassa.
Silloin heitä yhtäkkiä värisytti kuin horkassa, ja itsekukin kääriytyi tiukasti vaatekappaleihinsa, kellä niitä oli.
Kokki huusi: "Soutakaa!"
Ja he soutivat.
He soutivat aivan äänettöminä, eikä yksikään yrittänyt puhua, ja heidän viheriä lyhtynsä nousi ja laski veneen mukana.