Mutta koska yö saapui, ja Priidik metsävahti oli vaipunut uneen, joka oli raskas niinkuin raatajalla, niin alkoi hänen vaimonsa Aalon toinen elämä, joka päivällä visusti peitossa oli, niinkuin lepakot ja yöperhoiset vasta yön tullen horroksestansa heräävät, ja yön kukat yölle yksinänsä aukeavat.
Ja tämä oli hänen yöelämänsä, sillä se oli yöstä, pimeydestä ja
Perkeleestä.
Sillä tuskin Aalo havaitsi miehensä Priidikin uneen uupuneen, kun hän jo ihmissuden vaistot verissänsä tunsi, niinkuin toisen luontonsa, joka päiväsaikaan maahan masennettu oli ja nyt yöllä väkevästi vallan päälle pääsi.
Sillä hän, joka oli luonnostansa lempiä, oli nyt verenhimoinen ja julma; hän, joka oli arka, oli nyt julkia; hän, joka oli siviä, oli nyt himoja täynnä.
Ja jokaikinen yö Aalo, Priidikin vaimo, nyt tälle uudelle sudenluonnollensa vapaan vallan antoi ja miehensä nukkuessa suoraan aviovuoteeltansa metsiin ihmissutena juoksi.
Niin siellä hän niinkuin Juhannusyönäkin sydämensä halusta sutten öisiin retkiin osaa-otti, eikä ollut sitä verityötä, jota hänen luontonsa olisi kauhistunut, eikä sitä Daimonien karkeloa, kussa hän ei olisi mukana kierinyt niinkuin lumikide, jota Daimonin henkäys kiidättääpi.
Näin oli öisin Suden ja Metsän Henki väkevä hänessä, ja hän oli altis tekemään, mitä ikänänsä Diabolus sylvarum hänen käski, vaikka se olisi ryöstö elikkä murha ollut elikkä myös Kaikkein Korkeimman solvaisu.
Sillä hän kuului Diabolus sylvarum'ille salatulla ja ihmeellisellä tavalla ruumiinensa, sieluinensa, niinkuin olisi hänen kanssansa verenliiton tehnyt.
Vaan vaikka Aalo harva se yö näin noitien sapattia juhli ja metsänpetona korvessa juoksi, niin ei hänen katoamistansa alussa yksikään ymmärtänyt tähdellepanna, sillä hän ennätti aina ennen kukonlaulua vuoteellensa miehensä Priidikin viereen. Eikä kukaan kylän rahvaasta myöskään oivaltanut häntä syyttää vohlien elikkä karitsain katoamisesta, vaan se pantiin luonnollisten sutten syyksi.
Mutta joskin Herra joskus pitkämielisyydessänsä sallii Saatanan ja hänen trenkiensä juosta niin pitkälle kuin liekaa piisaa, niin hän kuitenkin ajallansa taas köyteen kourallansa tarttuu ja juuri väkevästi tempaisee.