Niin Priidik huusi:
»Näin siis itse tunnustat, ettäs olet ihmissusi ja kaikkien pyhien ihmisten yhteydestä eroitettu, ja Kristus sinun takiasi turhaan ristinpuulla kuollut!»
Niin Aalo sanoi:
»Kuule minua, Priidik, sillä minun poveani polttaa niinkuin miilutulella! Vaikka minä päiväsaikaan ihmisten ilmoilla viivyn, ja minulla on ihmisen muoto, niin halajoi minun henkeni sutten seuraan, konsa yö on läsnä, ja vain korvessa on minulla vapaus ja riemu ratki. Niin minun on mentävä, että sutten heimoa olen, vaikka minun sentautta noitana roviolla palaman pitäisi, sillä tainkaltaiseksi olen minä luotu!»
Vaan Priidik sanoi:
»Älä herjaa sinun Luojaas, vaimo, sillä Saatanan formussa sinua on käytetty!»
Mutta koska hän katsoi vaimoansa Aaloa ja juuri visusti etsei, ei hän kuitenkaan taitanut löytää tämän Saatanan lapsen katsannosta niitäkään riettautta elikkä paatumuksen julkeutta, vaan vaimo hänen vierellänsä oli paremminkin arka niinkuin metsänelävä ja sangen ihanainen miehen silmältä katsottaa.
Vaan hän muisti, että kasvojen kauneus on usiasti Saatanan syötti, niinkuin jo viisas Syrach varoittaapi: »käännä poies, poikani, kasvos kauniista vaimoista, sillä monta he ovat hulluiksi tehneet».
Niin Priidik yhä manasi vaimoansa Aaloa ja sanoi:
»Tätäkös se luoma rintasi alla tietää, joka on niinkuin yöperhosen siipi? Voi minua houkkoa, etten sitä ennen hoksannut enkä siitä varoitusta ottanut! Sillä totisesti se on noidanluoma ja sen Vanhan Vainoojan sormensija!»