Ja tulen ryske oli niin ankara, ettei mitään vaikerrusta saunasta kuulunut.
Mutta tuskin oli sauna tuleen syttynyt, kun kaikki pihamaalla olijat olivat kuulevinansa niinkuin kaukaista suden ulvontaa, joka ensin oli heikkoa, vaan sitten sangen nopiasti läheni.
Ja tämä ulvonta oli pitkä ja perin haikia, niinkuin murheellinen ja valittava, ikäänkuin sudet olisivat suruansa ilmoille valittaneet.
Niin samalla nousi myös ankara myrsky, ja korvesta, kuin metsävahdin savupirttiä piiritti, kuului suuri kohina, niinkuin syvien vetten pauhu kosken kouruissa elikkä myös korpikuusien latvain humina, koska he hirmumyrskyltä sinne tänne riepoitetaan.
Ja tämä oli tosin Helvetin trumpalien pärrytystä ja Pimeyden sotajoukkojen päällekarkausta.
Niin joku joukosta sanoi pivoissansa:
»Katso, Saatana saapuu seitsemän häijymmän henkensä kanssa, ja meidän viimeinen tilamme on oleva pahempi kuin ensimmäinen!»
Vaan tätä susien ulvontaa ja metsän kohinata kesti koko saunan palon ajan elikkä vajaan tiiman, sillä sen ajan sisällä oli sauna palanut poroksi perustuksiansa myöten, niin ettei siitä enää ollut muuta näkyväistä jäljellä kuin kiukaan kivet.
Sillä kirjoitettu on: Homo komini lupus.
Vaan Aalo, Priidikin, Suuremõisan metsävahdin vihitty vaimo, Ihmissusi ja Sudenmorsian, näin vastasyntyneen lapsensa kanssa saunanpalossa tulensurmansa sai, joka noitia ja Saatanan lapsia varten on valmistettu, että heidän maallinen majansa tulen hehkulta puhdistettaisiin, eikä ruton siementä enää heidän eikä heidän perillistensä kautta eteenpäin kannettaisi.