Vaan hän keräsi risuja metsästä, ne rovioksi kooten, ja siinä suden poltti. Ja koska vain kypenöivä tuhka oli jäljelle jäänyt, niin hän senkin vielä kämmenillänsä yltäympärinsä hajoitti, ilman neljän tuulen viedä.
Ja tätä tehdessänsä hän siunasi ja sanoi:
»Sielu, kahtia lohkaistu, joka olit yhtaikaa yöstä ynnä päivästä, Jumalasta ja Perkeleestä, nouse Luojas tykö, että hän taas sinut lempein sormin yhteen liittää!»
Niin tähän päättyy tarina Sudenmorsiamesta Hiidenmaalla.
Vaan kaikki kuin näille lehdillen kirjoitettu on, todistettiin kunniallisten ja hyvämaineisten todistajain ja silminnäkijäin suulla Alioikeuden tutkinnossa, jonka piti Priidik metsävahdin saunan palosta sekä hänen vaimonsa Aalon kuolemasta Anno 1650 Pühalepassa Läänemaan Tuomari, luja ja totinen Herra Arend Aderkas, Kärblan perintöherra, yhdessä Kanssaistujiensa Thomas Gentschienin, Hiiumõisan herran, ja Wolmar Uexkullin, Essun herran kanssa, Vironmaan Herra Gubernatorin Erik Oxenstiernan käskystä.
Kavahtakaamme siis kaikki noituutta, joka on yksi hirmuinen ja kamala kappale, sekä Riettaan Hengen rienausta, joka ihmisen sukukuntaa riivaa ja ratki trakasseeraa.
Sillä, kalliit kristityt:
Koska Daimonin henkäys ihmiseen tarttuu, eivät hänen kantapäänsä enää maankamaraan kajoa; niinkuin tuuliaisessa hänen henkeänsä lennätetään lepoa vailla; hänen sielunsa kiudut kirkkaasti palavat, niinkuin öljyllä valeltu valkia.
Quis novit Daemonis astus?