Sillä niinkuin savenvalaja samasta savenpalasta saattaa tehdä savikruukun elikkä myös uuninkaakelin, niin myös Perkele taitaapi yhdestä noidasta tehdä suden elikkä kissan elikkä myös vuohen, ilman että hän mitäkään hänestä poisottaa elikkä häneen tykölisää. Vaan se tapahtuu, niinkuin savi valetaan ensin yhteen, sitten toiseen formuun, sillä Perkele on savenvalaja, mutta noidat ovat savi.
Niin keväällä mahlakuussa (niinkuin maarahvas Martius'ta kutsuu) toimeenpantiin taas suuret sudenajot Suuremõisassa, niin pian kuin Soelan salmen jää heikkeni, ettei se enää hukan käpälätä kantanut, ja hänen pakotiensä näin tukittu oli.
Vaan tätä tapahtumata oli jo kauan valmistettu, niinkuin julkista juhlaa, ja Haavasuon krouviin maarahvasta varten varattu oltta ja kryyditettyä viinaa ja vielä säkkipillinpuhaltajia, sillä sudenpeijaisissa piti myös tanssattaman.
Ja samalla muotoa oli tähystäjät pantu soille ja rämeille, ja kaikki vanhat sudenkeihäät kylissä ruosteesta kirkastettu.
Mutta ei vain kylänrahvas näitä sudenajoja vartonut, vaan myöskin Saatanan leirissä oli niistä iso ilo, sillä ne tulivat hänelle perin otolliseen aikaan.
Niin yhtenä huomenena muudan väijystäjä, joka puun latvassa oli tähystänyt, toi tiedon, että susia oli nähty.
Ja kaikki Kereman, Värssun, Hagasten, Pulisten, Vahtrapään, Sarven ja Hillikesten miehet oli käsketty näihin sudenajoihin, kaksi elikkä kolme miestä itsekustakin talosta, yhteensä kahdeksatta sataa henkeä ynnä vaimoväen ja alaikäisten kanssa, samoin kaikki Suuremõisan metsävahdit, Priidik heidän joukossansa.
Niin koitti routainen kevätpäivä, joka päiväsessä tosin jo pälviä sulatteli, mutta alavilla mailla ja soilla vielä kirren kannatti.
Koska Priidik metsävahti anivarhain huomenella Haavakrouviin saapui, vilisi siellä väkeä, niinkuin messumarkkinoilla, ja itsekukin oli pannut parasta päällensä, niinkuin kalliina pitopäivänä.
Niin myöskin Aalo oli lähtenyt katsomaan sudenajoa ja peijaisia, ja hänellä oli yllänsä väljä ja leviähihainen nuttu, mutta sen alla lampaanruskia hame, alta poikkiraitainen ja yltäyleensä laskosteltu. Vaan että vielä pakasti, niin oli hänellä päässä ruskia huppu, kuin kutsutaan karbus, punapauloilla soriasti palisteltu. Ja vielä oli hänellä uumillansa vaskiset vyötäisketjut, kilisevistä rahoista kootut, ja toisella kupeella puukko tinaisine tuppinensa, mutta toisella neulikko.