Ja koska he näin kaikin olivat valmiit, niin he yhdessä kylään päin lähtivät, jättäen lapset lampaita kaitsemaan.
Mutta Priidik metsävahti sanoi itseksensä:
»Totisesti, tämän piikaisen pitää oleman säyseä luonnoltansa, koska hän näin oli lauhkia ja pitkämielinen lammasten seassa eikä heitä riuhtonut elikkä muuten kiivastellut. Eiköstä siis mahtaisi hän myös miehensä ja lapsensa (jos Herra häntä siunaisi) hyvin ruokota ja hellästi hoitaa ja myös palkollisensa, karjansa ynnä koko talonsa lempiästi ja sopuisasti vallita, niin että hänen kanssansa olisi miehellä hyväolo ja rauha ratki?»
Mutta näin hän tosin suostutteli sydäntänsä eikä tahtonut panna merkille Saatanan puumerkkiä tässä piikaisessa, niinkuin ovat noidanluoma ynnä punaiset hiukset, vaan kovetti korvansa varoitukselta, sillä hän oli päätähavin langennut rakkauden loukkuun.
Eikä ehtinyt kulua kuin puoli ajastaikaa, ennenkuin jo tästä Kassarin saaren piikaisesta, Aalo nimeltänsä, joka saaren rannassa suvisena huomenena lampaita pesi, oli tullut Priidikin, Suuremõisan metsävahdin aviovaimo, ja Priidik näin valittunsa lammaslauman keskeltä toi, niinkuin kerran Jacob enonsa Labanin tyttären Rakelin Haranin maalta.
4.
Mutta niinkuin vuorokaudessa on kaksi puolta, yksi päivänpuoli ynnä yönpuoli toinen, samalla muotoa ovat monikahdat tosin päivän lapset ja päivän tekoja tekevät, ja toiset taas yön lapset, jotka yön ajatuksissa askartavat, vaan kolmansissa vaihtuu niinkuin vuorokaudessakin yö sekä päivä. Ja kaikki tämä tutaan aikanansa, koska koettelemus sen ilmisaattaa.
Niin Suuremõisan metsävahdista Priidikistä ja hänen nuorikostansa Aalosta ei ollut alussa kellään mitäkään kertomista, ja suupalttien sekä kielilakkarien myllyssä ei ollut enempätä vettä kuin saarten joissa suviseen aikaan. Sillä he elivät hiljaisesti ja rakkaassa sovussa sekä yksimielisyydessä keskenänsä ja niin myös kylänmiestensä kanssa, kävivät sangen usiasti kirkossa ynnä P. Ehtoollisella, niinkuin kristityn tulee, ja myös maalliselle esivallalle ja moisiolle alamaisuutta ja sanankuuliaisuutta osoittivat kaikissa menoissansa. Eikä Aalosta tainnut kukaan laittavata sanaa sanoa, sillä hän oli aamunvirkku ja auttamaan altis, ei pikapuheinen eikä pensiä, ei myöskään närkästyvä, vaan hyvämielinen ja tavoiltansa tasainen kuin nurmennukka, vaikka toisia oudostuttikin hänen katsantonsa kalvakkuus ja hänen hiustensa väri. Sillä se oli niinkuin kulokatajan, ehkä ne kylläkin nyt lyhyiksi leikatut olivat, ja hän ne talvella villaiseen huppuun peitteli ja suviseen aikaan pitkällä ja kapialla liinaisella, jonka päät riippuivat pitsein kanssa kahden puolen hänen harteillensa, niinkuin naidun naisen sopii.
Niin koska Priidik metsävahti ja Aalo hänen nuorikkonsa olivat vajaan ajastajan aviosäädyssä olleet, syntyi heille esikoisena tyttölapsi, joka kannettiin kasteelle Pühalepan kirkossa ja sai nimeksensä Piret.
Vaan se Rietas Henki, joka rauhaa vihaa, oli jo valinnut tämän vaimonpuolen omaksensa, niinkuin lammas merkitään laumasta, ja vain ovelasti odotti, milloin hänet omaan formuunsa valaisi.