VALKEA TÄHTI
Tänään, valkea tähti, inehmon itkevän löydät, sätehes valkean valossa väriseväisen, lapsen, jonk' usko ja pettymys aina on uusi, huomenna tielläsi tapaat vain kuvan jäisen.
Tänään ihmehet tehdä vois ijäinen valos,
juhlien juottaa sielun kuin jalo viini,
mutta jos huomenna tuikit, kaikki on turhaa,
kuollut on katu, ovet on teljetty kiinni,
raiskattu ruusut, akkunat autiot ammoin, sortunut pylvähistöstä suorasta monta, valaiset säröä särkyvän marmori-uurnan, sätehes valkean valossa liikkumatonta.
CHIMÈRE
Chimère, sun siintoos sielu vaiti vajoo ja uppoo hopeasi hohteeseen, sun valoos aukee, atoomeiksi hajoo, sun kirkkautees katoo kaikkineen. Chimère, sun vuokses vaihdan elon tyynen, sun vuokses kerran vielä kaikki myynen.
Chimère, oi harha outo, olematon, on olos unta utuisinta vaan, ja sentään öitten rauhan, päivän raton, ja riemut hiljaiset ja rikkaat maan, Chimère, sun etees uhriks kaikki kannan, ja laivat poltan, elämäni annan.
Chimère, sa kangastuksin taivaat täytät, ja niinkuin vesikaari vettä juo, sa purppuraista punaa juovan näytät, se virtaa suonissas kuin värivuo. Chimère, ma verettömäks varjoks vaihdun, sun loin, sa elät, itse harhaks haihdun.
MYKKÄ
Ah, ennen ehtikö vaiti-olo, kun puheen oppi tää povi polo? En surmaa säiky, en ijäisyyttä, vain vait'olon äärettyyttä!