JASMIINI-UNI
Kuolkaamme jasmiinivihmaan varisevaiseen, tukehtuin tuhanten jasmiinikukkain tuoksuun, elkäämme enää tahtoko auvoon maiseen, ei enää mailman kiistävän kilpajuoksuun!
Vaivumme jasmiinihautaan kuin vuoteelle elon,
kuin olis alla keväinen, kukkiva keto,
unohtain kohtalon vallat ja kuolemanpelon,
jasmiinituoksua viimeinen henkemme veto.
Kuolema, kussa on otas ja kalkkisi kussa? ijäiset ilmat jasmiinituoksuksi vaihtuu, jasmiini-unessa uudessa, kirkastetussa, kukkaissieluksi valkeaks sielumme haihtuu.
FINIS POËSEOS
Kuollut on Runo, kuollut on Runo, ma laulan, tyhjä on taivas, autio avaruus, laulu on kuolosta linnun kaarevakaulan, surmasi kauniin untensa kaukaisuus.
Lennä, valkea lintu, vartovi surma,
halki hyisten ilmojen havisten,
povessa pyörtymys pyhä, hullaannuttava hurma,
sydän oudosta onnesta vavisten.
Valkea tuli sulle tuikkien vastaa,
majakka maista ylempi, taivainen,
ah, mikä sulo siihen sulkansa kastaa,
ah, mikä autuus vaipua valoon sen!
Lennä välkkyvin siivin, ilmavin innoin,
murskaksi pääsi jumalten lyhtyyn lyö,
verisin siivin ja vaiti, ruhjotuin rinnoin,
kuole kiville maan, ylt'ympäri yö!
Hamaan hautahan kiron karkean kuulet,
herjaks hehkuvan sielusi singotun,
vaan kunis laulujen laittoon herkkyvi huulet,
sinis mun suokaatte kiittää kuoloa sun!