"Viisautta, valtaa, rikkautta, lempeä! Mitä niillä tekisin! En välitä antimistasi, Elämä!"
Annikki nauroi ja heitti kentän kukkia Elämän helmaan.
"Etkö Elämältä mitään pyydä? Tyydytkö siihen vain, mitä pyytämättäsi annan?" kyseli Elämä.
Annikin silmät säihkyivät vallattomasti.
"En välitä suurista antimistasi, mutta yhtä sulta kumminkin pyydän,
Elämä. Anna minun leikkiä!"
"Leikkiä!" Elämän katse himmeni. "Paljon pyydät Annikkini!"
"Paljonko pyydän? Enhän pyydä mitään arvokkaista lahjoistasi. Enhän tahdo muuta kuin leikkiä vain!" puolustihe Annikki.
"Yksinkö leikkiä tahtoisit, Annikkini?" kyseli Elämä.
Annikki nauroi: "Kuka yksin leikkiä viitsisi! Anna entiset leikkitoverini minulle takaisin."
"Yksin on elämän kenttä kuljettava. Ei ole mulla vallassani antaa sulle leikkitovereja. Kullakin on oma tiensä astuttavana, oma työnsä tehtävänä. Luovu leikin unelmista, Annikkini!" pyyteli Elämä.