"Kansasi ne itse katkokoon", lausui siihen Marjatan poika.
"Milläpä kansani ne katkoa taitaa?" kyseli kaihomiellä Päivän poika.
Ja Marjatan poika lausui:
"Laulun voimalla ne on ennenkin kahlehet katkottu, soitolla on selvitetty."
Mutta Päivän poika virkkoi valitellen:
"Oi sinä Marjatan pyhä poika, koska kansani niin mahtavat laulut laatii, niin suuret soitot suorittaa, että ne minun kahleeni kykenevät katkomaan?"
Siihen lausui Marjatan poika:
"Silloin kun se soiton syntysanat oppii, silloin on sillä laulun voima voittamaton ja silloin se kahleesi kappaleiksi katkoo."
Mutta Päivän poika virkkoi:
"Äijä on jo aikaa vierinyt siitä kun kansani soiton syntysanat oppi. Sitähän jo lapsetkin laulavat, ei yksin partasuut urohot, että soitto on suruista luotu, murehista muovaeltu. Mutta eipä ole vielä kahleeni katkenneet!"