"Sitähän minäkin olen sanonut! On todellakin hauska kuulla, että meidän etevä tiedemiehemme tohtori Vuori on tullut samoihin tuloksiin. Juuri siitä voitte pitää esitelmän, juuri Shakespearesta ja hänen — — —"
"Ei — ei — enhän minä — en tahdo semmoista väittää — ja en mitenkään jouda — ja — —" änkytti tohtori kauhistuen.
Opettaja Touhio ojentautui äkkiä suoraksi, astui aivan lähelle tohtoria, loi häneen ankaran katseen ja virkkoi painavasti koko suullaan:
"Sanokaa suoraan tahdotteko vai ettekö tahdo uhrata yhtä ainoata lyhyttä tuntia elämästänne kansan hyväksi?"
Minä huomasin kuinka hikipisarat kohosivat tohtorin otsalle, kun hän syyllisen näköisenä sopersi:
"Tietysti — kyllähän minä aina — mutta —"
"Sitä teiltä odotin! Sallikaa minun puristaa kättänne. Ensi sunnuntaina siis puoli kahdeksan! Minä kyllä pidän huolen ilmoituksista. Hyvästi!"
Ja ennenkuin ennätimme tointua, oli opettaja Touhio hävinnyt.
Syntyi syvä äänettömyys. Vihdoin virkkoi tohtori pyyhkien otsaansa:
"Mitä minä oikeastaan lupasin?"