"Mikäli minä ymmärsin, lupasitte pitää esitelmän Valon vuosijuhlassa ensi sunnuntaina", sanoin lempeästi, sillä minun kävi sääli tohtoria.
"Mikä se on se Valo?"
"En minä suinkaan tiedä."
"Hm —. Ja mistä minä lupasin puhua?"
"Eikös se ollut Shakespearesta esitelmäin pitäjänä?"
"Shakespearesta! Minäkö? Minä lääkärinä pitäisin esitelmän Shakespearesta! Jolta en muutoin pariinkymmeneen vuoteen ole lukenut riviäkään! — Olenko minä joutunut pois järjeltäni?"
"Jaa, en minä suinkaan tiedä", kiiruhdin vastaamaan, ja samalla aloin nopeasti poistua. Tohtorin silmissä paloi jotain, jonka puhkeamista en tahtonut odottaa.
Siitä päivin en ole koskaan puhunut ylenkatseellisesti opettaja
Touhiosta.
SATU PIENESTÄ RAKISTA
Oli kerran hyvin vanha täti, jolla oli hyvin nuori rakki. Tädin nimeä en muista, mutta rakin nimi oli Prisse.