Se, mikä ennen kaikkea vaikutti meihin kaikkiin laivassa-olijoihin erinomaisen edullisesti, oli Fordin vaatimaton, toverillinen käytös. Hänessä ei ollut mitään ruhtinaallista, luotaan työntävää, ylhäältä alaspäin kohtelevaa, vaan hän oli aivan "tavallinen ihminen". Oli melkein mahdotonta käsittää, että tuo ystävällinen, melkein lapselliselta tuntuva mies oli maailman ehkä rikkain ihminen. Carnegiesta sen saattoi ymmärtää, mutta ei Fordista. Tässä oli selvästi paljon monimutkaisempi luonne selvitettävänä. Fordille ei raha rahan tähden nähtävästi merkinnyt yhtään mitään. Hän ajoi ennen kaikkia aatteita, ja raha oli tässä ainoastaan välikappaleena. Mutta siinäpä pulma juuri tulikin esille: Mitä aatteita hän ajoi ja minkätähden?
Jos sen nojalla, mitä Fordista tiedän, yritän luoda kuvan Fordin ihannekodista, olisi se tällainen: Kylläksi kaikkea, mikä kuuluu hyvään ruumiilliseen hoitoon, täydellinen raittius, tarpeeksi rahaa pankissa sairauden ja vanhuuden varalta, mies ansaitsemassa tehdastyöllä, vaimo yksinomaan kotitöissä, kaikki askareet täsmälleen, tunnilleen, elämä nuottien mukaan, ylhäällä Vanhan Testamentin Jehova vartioimassa ja alhaalla hänen käskynhaltijansa Henry Ford.
Ford on luonteeltaan varmaan paljon syvällisempi ja myöskin paljon laajanäköisempi kuin miljoonien kokoojat yleensä. Siksi hänen onkin onnistunut koota enemmän kuin muiden. Tämä tuntuu ehkä paradoksilta, mutta niin se kuitenkin on. Vasta käydessäni Detroitissa, Fordin suurimmissa tehtaissa, sen oikein ymmärsin. Pienen erehdyksen kautta tulin Detroitiin päivää myöhemmin kuin olin luvannut, ja Ford oli samana aamuna lähtenyt Washingtoniin. Siitä oli minulle enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä sain siten katsella jättiläistehtaita aivan rauhassa, ilman mitään vaikutelmia "ylhäältäpäin". Ford oli ystävällisesti antanut käskyn yhdelle lukemattomista insinööreistään, että hän saattaisi minua ja näyttäisi sekä selittäisi kaikki, mitä halusin tietää.
Fordin jättiläismahtava järjestämiskyky esiintyi mielestäni kirkkaampana, täydellisempänä, kun hän itse ei ollut läsnä, vaan ainoastaan toiminnan tulos, neron luoma, joka ympäröi meitä kuin valmiiksi valettu maailma, missä kaikki jo kulkee kuin luonnonvoiman pakosta, missä ei enää tunnu vasaran jälki eikä seppo itse näyttäydy. Kaikki eri osat, ruuvit, tangot, pyörät, ihmiset — kaikki liikkuivat tahdottomina, jonkin näkymättömän voiman käskystä. Se oli kiihoittavaa ja samalla masentavaa.
Ruuvit ja tangot ja pyörät kyllä tuon kestivät, mutta entä hienoimmat aseet, ihmiset? Eivätkö he joskus menneet pilalle, kadottaneet järkeänsä tuossa konevoiman ja järjestyksen maailmassa? Insinööri, joka minua saatteli, hymyili hiukan surullisesti: "Jos työmies näyttää henkisen sairauden oireita, muutetaan hänet toisenlaiseen työhön", oli hänen selityksensä.
Hän selitti myöskin, kuinka pieninkin työssä saatu vamma ja pieninkin sairauden oire on heti ilmoitettava sairaalaan, jossa parhaat lääkärit maksutta hoitavat työmiehiä. Sain tietysti nähdä sairaalan, jossa kaikki oli niin täydellistä kuin tieteen viimeisiä tuloksia seuraten saattoi valmistaa.
"Voiko parempaa ruumiillista hoitoa pitää työväestä?" kysyi oppaani. —
"Ei, ei voi", myönsin.
Sitten piti minun vielä nähdä kasvatuksellinen osasto. Sen johtaja, korkean pappisarvon omistaja, tohtori Marquiss, oli minulle ennestään tuttu. Hän antoi mielellään kaikki tiedot, joita halusin. Laajat olivat oppisalit, paljon oli luennoitsijoita eri aineissa, ja sitäpaitsi opettivat työmiehet vapaaehtoisesti toisilleen englanninkieltä.
Pyysin myöskin tietoja työväen elämästä ulkopuolella tehtaita, ja mielihyvällä, voisinpa melkein sanoa innostuksella, tohtori Marquiss niitä antoi. Työväen asunnot olivat täydellisiä malliasuntoja: tilavat huoneet, pieni puutarha, kaikki työtä säästävät laitokset, joita Amerikassa on keksitty; siis koditkin niin täydellisiä kuin saattoi uneksia. — "Tarkastajamme käyvät joka päivä katsomassa, että kaikki on kuin olla pitää", selitti tohtori Marquiss. Pyysin häntä kertomaan hiukan lähemmin noista tarkastajista, ja hän kertoi:
"Meillä on kokonainen armeija nuoria miehiä, joiden työnä on kulkea aamusta iltaan työmiesten kodeissa tutkimassa ja katsomassa, että kaikki on hyvin siivottu, lasten nenät niistetty, ruoka hyvää, pankissa vissi määrä rahaa, vaimo yksinomaan kotitöissä, ilman mitään ansiotyötä kodin ulkopuolella j.n.e."