"Anna on ruvennut vallan kotityranniksi", hymyili professori, "häntä pitää totella kohta pukukysymyksissäkin."

"Mutta kuinka sinä tottelet isä? Enkö minä ole vakuuttanut että kaikki sinun amoebasi ja muut lemmikkisi lätäköissä saavat halvauksen säikähdyksestä, jos vielä käytät tuota vanhaa hattua — ja yhä se vaan on päässäsi."

"Katsoppas, minun täytyy edes näennäisesti koettaa säilyttää ylivaltaa vielä ja tämä hattu on jonkunmoisena merkkinä siitä."

"Hyvin huomattava merkki, se on myönnettävä", nauroi Hart.

"Jaa, jaa, kohta se meidän kesälupa loppuu", huokasi professori käyden vakavaksi.

"Eihän vielä puoliakaan ole kulunut", virkkoi Hart, mutta Anna tunsi että isä oli oikeassa. Miksi ne tulivat nuo vieraat ihmiset tänne isän ja Hartin ja Annan maailmaan häiritsemään noiden kolmen onnea? Omituinen pelonsekainen tunne valtasi Annan, kun hän muisti tädin tulon. Täti kuului entisyyteen. Nyt oli alkanut Annan uusi nuoruus ja täti oli siellä vieras. Miksi piti hänen tulla juuri nyt? — Anna koetti tyyntyä. Elsa oli hänen ainoa läheinen sukulaisensa paitsi tätiä. Heistä tulisi varmaan hyvät ystävät. Elsa oli 20 vuotias nyt, mutta nuorihan oli Annakin, niin oikeastaan hän oli yhtä nuori kuin Elsa. Nuo kymmenen vuotta — voi, ei niitä ollut ollenkaan — unta se oli vain, pahaa unta.

Ja Eksköld — Eksköldiä hän oli ensin kaivannut ikäänkuin tähän onnen maailmaan kuuluvana, mutta nyt alkoi sekin peloittaa. Eksköld oli sellainen yksinäinen olento, mutta sitä kai hän tahtoikin. Ja hänkin kuului tavallaan entisyyteen. Hän oli kyllä ollut jonkunmoisena valopilkkuna noina kymmenenä vuotena, mutta sittenkin hän kuului entisyyteen, joka oli kuollut.

"Anna, lähdetään hiukan kävelemään rantakallioille", pyysi Hart, joka huomasi Annan alakuloisuuden. Häneenkin oli tarttunut jonkunmoinen levottomuus, ikäänkuin pahan aavistus.

He läksivät yhdessä rantakallioille, missä he niin usein ennen olivat istuneet ja puhelleet iltasilla.

"Anna, tiedätkö minäkin käyn vähän levottomaksi, kun näen sinut noin huolissasi? Etkö soisi tätisi tulevan?" virkkoi Hart.