BEATRIX (ottaa hunnun pois). En tule.
HELNY (menee yksin.)
HARRY. The divil wit her! (lue: ti divil vit här) [kirous] Beatrix! Sinä pahuuksen sisar puoli saakurin sukulainen,… mikä kuletti sinun tänne? En olisi aavistanut että se olet sinä, sinä rietas henki naisen haamussa'… Astuit ovessa minua vastaan, siksi sydämeni sytkähti ja koko olemukseni jytkähti tuntemattomasta syystä, kun sinä riiviö kohtasit minut ja peljättävä aavistus jostakin pahasta valui läpi ruumiini… Sinun tähtesi rukkaset sain… sinun juoniasi ja kujeitasi oli solmia rukkaset selkääni, häväistä minua, vaan nyt saatkin aika löylytyksen selkääsi. (Kiskasee rukkaset konduktööriltä ja lyöpi niillä Beatrixea aikalailla.)
BEATRIX (huutaa, valittaa, voihkaa ja itkee kuin hengen hädässä ja tuskissaan purasee Harryn sormeen, josta veri virtaa). En ole pannut rukkasia selkääsi, saat sen uskoa!
HARRY. Vai et ole pannut! Puretko sinä vielä? Voi sinä peijakas. (Lakkaa lyömästä.) Voi, voi kun puri sormeeni… poikki on sormi. (Lyö rukkasilla vielä Beatrixea). Sinä synnin kyörä, tämä on oleva viimeinen kujeesi…
KONDUKTÖÖRI. Valtion viranhoitajana on minun huolenani valvoa, että matkustajat kaikin puolin osoittavat säädyllisyyttä ja ovat hiljaa, mutta nyt te olette tappelunkahakassa häirinneet toisten matkustavaisten rauhaa, sekä rikkoneet voimassa olevia asetuksia. Sentähden kysyn teiltä virkani puolesta: mitä tämä nyt merkitsee?
BEATRIX. Tuo minun mieheni löi minua, niin että olen melkein raajarikko. (Voihkaa ja valittaa).
HARRY. Vai sinun miehesi!
BEATRIX. Suo anteeksi, minun entinen mieheni, hänen kanssaan olin kuusi kuukautta avioliitossa ja nyt jo neljättä kuukautta olemme olleet laillisesti erillään.
KONDUKTÖÖRI. Neljättä kuukautta erillään! No yhdessähän te vieläkin kuljette? Vaikka olettekin laillisesti erillään, niin kumminkin tappelette junassa?