HARRY. Niin painavat selkääni ja joka paikkaani… Hoh, hoi! minä vajoon maan alle.
KONDUKTÖÖRI. Vajoot sinä suon alle tällaisen asian tähden. Rukkaset pois sanon minä, tuolla ne roikkuvat kun hirtettävät.
HARRY. Arvoisa konduktööri, malttakaa kun selitän, tyyntykää hiukan. Ei minulla, niinkuin jo sanoin, mitään sellaisia rukkasia ole, jotka voipi antaa, mutta minä näette rakastuin tuohon neitiin ja sain rukkaset.
KONDUKTÖÖRI. Niinpä, niin rukkaset pois, sinä pahuksen konna.
HARRY (itsekseen). Tuo lemmon syötävä ei totisesti ole koskaan rakastanut. (Kovaa). Kun ei hän ottanut minua, ymmärretään sillä tietysti, että minä sain häneltä rukkaset.
KONDUKTÖÖRI. Senkin veijari, kun hän ei ottanut sinua… tuhmuutta, mitä se minuun kuuluu! Niin, ne suutarin rukkaset, tässä on (näyttää paperin) suutarin sähkösanoma Laviuden asemalta.
HARRY. Sinä pöllöpää! Onko minulla suutarin rukkaset, etkö ymmärtänyt selitystäni, minäkö varastanut? Voitko todistaa?
KONDUKTÖÖRI. No sinullahan ovat selässäsi roikkumassa suutarin rukkaset ja jos et nyt anna niitä niin kutsun poliisin, (pyörähyttää käsipuolesta Harryn ympäri ja ottaa rukkaset) selässäsi nämä ovat köröttäneet. Kas tässä ovat rukkaset ja Pekka-suutarin nimileimalla vielä varustetut.
HARRY. Voi julmuutta, kuka on ne selkääni pannut?… Varmaankin suutarin tolvana, mikä äsken istua nuljotti tuossa?!
HELNY. Mrs Beatrix Lack, mennään juomaan.