HARRY. Löysin, haluatko? (juoksee vettä noutamaan).
KONDUKTÖÖRI (tulee vastakkaisesta ovesta ja nähtyään rukkasien vilahduksen Harryn selästä, rientää perässä ja huutaa): Rukkaset, rukkaset tänne! (nappaa Harryn käsivarresta kiinni ja kulettaa hänet takaisin Helnyn luokse). Rukkaset pois sanon minä, vai te olette rukkaset varastanut…
HARRY. Ei hyvä konduktööri, minä olen ne saanut.
Kolmas kohtaus.
PASTORI (tulee rippilaukku kaulassa, jossa myös on lääkettä ja sairaankoetuspilli, istuutuu seinän viereen. Helnylle.) Täällä on sangen mukavaa ja tyhjät paikat, tuolla oli oikein tungos ja tukehduttava ilma.
KONDUKTÖÖRI. Pois rukkaset ja pian, minulla ei ole aikaa tinkiä.
HARRY. Eihän minulla ole rukkasia, aineellisia rukkasia!… Ei niitä voi antaa. Se on kuvaannollista puhetta, (erikseen) senkin tollukka.
KONDUKTÖÖRI. Mutta jos ne kerran on voinut ottaa, va-va-varastaa sanon minä, niin ne saattaa antaakin. Rukkaset tänne ja joutuin!
HARRY. Rukkaisleima on kai poskiinikin painunut, ja siksi kai kaikki pyrskähtivät nauruun toisessa vaunussa juomassa käydessäni. Voi kohtaloani, voi viheliäisyyttäni.
KONDUKTÖÖRI. Eihän sinulla naamassasi mitään rukkasia roiku. Selässäsi ne ovat.