BEATRIX. Kaljupäähän hän aina on ollut ja kaljupäänä hän on syntynytkin.
HARRY (tulee junaan ja vihellys kuuluu). Nyt Helny minun lemmityiseni!
Kas näitä ikuisia yhdyssiteitä! Anna kultani sormesi, tässä on omani.
HELNY. Ei… Sormusta en ota, enkä suostu mihinkään pyyntöösi, ollaan yhtä vieraat kun ennenkin, (Erikseen.) James, James, lapsuuden toveri! Sinua olen taitanutkin rakastaa kauvan vaikka nyt tunnen sen vasta…
HARRY. Totta kai! Herran nimessä mikä päähäsi pisti… mistä tuo muutos? Voi minua poloista… Voi sydänparkaani, minkä kolahduksen sait… Helny rakas, eihän toki, tahdotko peljästyttää minua? Helny voitko hyljätä minut, voitko antaa rukkaset… Kurja mies, olenko saanut rukkaset? Miesten kauhut, joista ei puheltavan suvaittaisi (kavahtaa ylös seisoalle ja painaen päänsä akkunaan, on ikäänkuin tainnoksissa).
HELNY (ottaa penkiltä rukkaset, pistää ne neulalla Harryn takkiin kiinni hartioiden kohdalle).
HARRY (lähtee kävelemää edestakaisin). Ah, voi, niinkuin veitsellä olisit leikannut haavan sydämeeni…. niin, niin, haavan haavan viereen. Vielä entisetkin verta vuotavat… murhaava palo riehuu rinnassani. Vettä, vettä, vesipisara virkistäisi sisälmyksiäni (menee toiseen vaunuun vettä juomaan).
HELNY. Mrs (lue: missis) Lack, olkaa hiljaa.
KONDUKTÖÖRI (tulee). Surulan asema, 10 minuuttia! (Poistuu.)
HARRY (tulee takaisin.)
HELNY. Löysittekö vettä?