BEATRIX (istuutuu seinän viereen oikealle, kasvot Helnyyn päin, penkkipari heidän välillään, hattukori kädessä. Huokailee). Hohhoi, Harry rakkahimpani, kuinka sinusta vielä pidän, voi, voi, vaikka olit niin armoton ja sydämetön… Et nyt enään tuntenut omaa Beatrixeasi… Ah sydämeni pakahtunee! (nousee, katsoo akkunasta). Jos hänen vielä näkisin!
HELNY. Miestäkö, jonka ovessa kohtasitte, rakastatte?
BEATRIX. Niin, nimeni on Beatrix Lack. Kenen kanssa on minulla kunnia puhua?
HELNY. Neiti Palmerin, Philadelphian pormestarin kanssa. Miksi rakastatte tuota miestä?
BEATRIX. Hänen kanssaan olin avioliitossa puoli vuotta ja nyt jo laillisesti erillään neljättä kuukautta ja vieläkin häntä ikävöiden muistelen.
HELNY. Miksi erositte?
BEATRIX. Voi, armas neiti! Ette voi uskoa, hän oli armoton ja kova minulle, vaikka toiselle rouvalleen oli ollut suloinen ja lempeä, vaan rouva ei ollut voinut häntä kärsiä, vaan erosi, ja hylkäsi hänet. (Huoaten.) Minä olin kolmas järjestyksessä.
HELNY. Kolmas järjestyksessä. Nyt hän tulee takaisin. Mrs (lue: missis) Lack, pitäkää huntunne kasvoillanne ja luvatkaa olla hiljaa, siksi kun teitä puhuttelen.
BEATRIX. Saatte luottaa!
HELNY. Onko hän ennen peruukia käyttänyt?