ISÄNTÄ. Onko tuo nyt siivoa? (menee morsiusparin luo). Teille nauretaan! Lakatkaa hiidessä! tuo loppumaton muiskutus on ilkeää nähdä ja kuulla. Ei sitä Suomessa noin julkiaisi. (Menee paikoilleen.)
LEIPURI (isännälle). Mistä olette, tuntuu ikäänkuin olisitte vanha tuttu.
ISÄNTÄ. Maanviljelijä Isaksson Suomesta. Kyllä tämä tatsuuna ajaa kovasti. En ole vielä ennen tällaisella ajopelillä kulkenut. Sillä pohjois Suomessa ei ole vielä rautateitä. Torniossa rupesin laivaan, jossa tänne saavuin. Kylläpä tämä vaan on mukavan tyylinen kulkurustinki, niin täällä istuu kuin kammarissa.
LEIPURI. Vai ensi kertaa isäntä vasta. (Aukasee nyyttinsä, ottaa junttapullan, silavaa y.m.) Minullakin on tässä läskiä. (Ottaa taskustaan taskumatin ja tarjoaa pullon suusta isännälle, vaan ryyppää itse ensin. Isäntä ryyppää, kipristää suutaan ja vuoroon maistavat).
ISÄNTÄ. Paljon kiitoksia! Takka vaan!
LEIPURI. Isäntä, olkaapa hyvä ja ottakaa ruokaa niinkuin omastanne.
ISÄNTÄ. Kiitos paljo. (Syöpi ahnaasti). Erinomaista silavaa.
LEIPURI. Eikös hyvinkin vedä vertoja Westfalin sian lihalle Saksassa. Ne kautta maan kuuluisat Westfalin pyöstit, kyllä kai isäntä on niistä kuullut puhuttavan. Joista saksalaiset valmistavat mainioita makkaroitakin.
ISÄNTÄ. Ei hyvä Taikinainen, en tiedä Saksan maan asioista, vaikka olen sen naapurimaasta. Olen ollut vaan omassa pitäjässä.
KISÄLLI (pärisyttää virsseliä ja hyräilee:)