LEIPURIN VAIMO. Hyvästi, juoppo rutkale!
ISÄNTÄ. Oliko hän oikea rapajuoppo…
LEIPURIN VAIMO. Kyllä hänen huulillaan loppumatta taskumatti heilui.
ISÄNTÄ. Ikävätä se vaan on ollut. Kyllä nyt on toinen otettava.
LEIPURIN VAIMO. Otettava olisi, kun nyt ei juoppo sattuisi. Outoa olisi ruveta elatusta puuhaamaan, kun ei ole mitään elinkeinoa, taikka en kykene mitään elinkeinoa hoitamaan. Vaikeaksi mahtaa käydä elämä, jos ei miestä satu. (Itkee.)
ISÄNTÄ. No ei huoli valittaa, eikä vaipua toivottomuuteen. Kyllä elättäjän voi saada. Ei minullakaan ole emäntää.
LEIPURIN VAIMO (iloisesti.) Eikö teillä vielä ole?
ISÄNTÄ. Kyll' maar minustakin voisi miehen saada, jos vaan uskaltaisi.
LEIPURIN VAIMO. Kuka?
ISÄNTÄ. Eihän sitä uskalla näin vieraan maan ihminen…