HARRY (innokkaasti). Vakuutan, että jos tulette omakseni, niin tahtonne tapahtukoon myötä ja vastoin käymisissä aina ja alati.
HELNY. Ei teidän, eikä minun tahtoni saa olla vallitsevana, vaan tasavallan me perustamme. Miten pyhät ja salaperäiset ensilemmen säteet todellakin ovat!… Oi sinä rakkahin, olen orjasi, tahdon vangita ja tulla vangituksi (ojentaa Harrylle kätensä, johon tämä tarttuu ja suutelee sitä). Yksi pyyntö vielä. Sano minulle, sieluni ihanne, monennenko kerran heittäydyt vangiksi tänä kirkkaana Herran päivänä?
HARRY. Oi sinä hempeä tenhotar lemmen taivahasta! Läheneisikö mikään saastainen vangittu olento himmentämään hurskautesi pyhiä, puhtaita aatteita. Tarvitsisiko viattoman uskonnollisen mielesi saastaista ilmaa hengittää. Ei, enkelini, ensikerran Amorin nuoli pisti sydämeeni tässä ahtaassa vaunussa.
HELNY. Todista näkymättömän korkeuden ja minun kuullen rakkautesi olevan pyhän ja puhtaan kuin Afroditen kultakutrinen hiuskiehkura.
HARRY. Näkymättömän korkeuden ja sinun kuullessasi vannon, etten rakkautta tuntenut (hämillään) tuskin tuntenut ennenkuin sulosilmäyksen sinulta sain… Ensi lemmen säkeneet nyt säihkyvät Harry Watsonin sydänahjossa…
HELNY. Nytkö toteutuu ihanimmat unelmani?
HARRY. Jos minua epäilet, taikka jos olen väärin vannonut, niin kukistettuna, onnettomana poistukoon olemukseni ennen ilta-ehtoo auringon sammumista tästä matalasta majasta… Täällä on hyvin lämmin! (ottaa pois hattunsa).
HELNY. Oi Harry kulta! Juuri sinun laistasi halajan… Oi meitä onnellisia riemun lapsia! (Helny ojentaa kätensä Harrylle.)
HARRY (suutelee kättä, kyyristyy, peruuki putoaa päästä, hän sieppaa sen ja pistää päähänsä hyvin hämillään.)
HELNY. Paljas pääkö sinulla onkin? Peruukiako sinä käytätkin?