ANNI: Opetan, opetan. Vielä nyt kysyt! Sinä osaat jo virrenvärssyn ihan hyvin. Ensin opetan ulkoa käskyt, isämeidän, uskontunnustuksen ja Herran siunauksen. Luulisi sen ulkoluvuksi riittävän, kun on kerta ripille päässyt.
RISTO: No kyllä luulisi.
PEKKA: Kyllä sinä rakas Anni olet sentään hyvä! Koitetaan nyt, koitetaan, eiköpähän tuota sen verran opi, kun parastaan tekee. — Hohhoo sentään. Kovan takana se akan otto pitää ihmisellä olla!
(Hankkiutuvat lähtemään.)
ESIRIPPU.
TOINEN KUVAUS.
NÄYTTÄMÖ: Sama kuin edellä.
PASTORI: (Seisoo kirja kädessä. Pekka ja Anni morsiuspuvussa vihillä, polvillaan.)
RISTO: (Veisaa vanhalla nuotilla vapisevalla äänellä, venyttävästä)
Vihollinen karkot' kauvas
'Suo meidän myös olla rauhas
Aut' että me niin eläisim,
Että me vaarat välttäisimme.