Kun olemme Canadan päätietä päässeet juuri pahimman vuoriston yli, tulemme Canmoren asemalle, joka sekin on vielä hyvin korkealla. Kaupunki on suurien tunturien lomassa. Toisella puolella on Hoodoostunturit, toisella Three Sisters. Noiden päällä vallitsee ikuinen lumi. Tunturien juurella sijaitsee hiilikaivannot, joissa työskentelee muutamia kymmeniä suomalaisia. Päiväpalkka on heillä hyvä ja usea on siellä hyvin säästänyt. Kun on siellä ollut paljaastaan suomalaisia miehiä, ovat he itse pitäneet ruokahoitoa, "pätsänneet". Elanto näin on kyllä tullut halvaksi, mutta ei olekaan ollut makean leivän päiviä.
Pian Canmoresta lähtiessä vuoret loppuvat ja tulemme Canadan preereille. Päiväkausia saa junalla ajaa ja maa on vaan yhtä sileätä heinäkenttää. On siinä aroa, on tilaa miljoonille uutisasukkaille. Ei tarvitse pelätä viljelyskelpoisen maan vielä Amerikassa loppuneen.
Keskellä tuota suurta preeriseutua, jossa on paikoin metsikköäkin, tulemme Whitewoodin asemalle. Siitä otamme hevoskyydin ja ajamme muutamia tunteja. Näin tulemme — Uuteen Suomeen, puhtaaseen suomalaiseen kylään New Finlandiin.
Hajanainen, mutta hauska on tuo suomalainen kylä. Suomalaisia taloja on siellä noin puoleen sataan ja asuntojen väliä on noin kolmekin mailia. On siinä lääniä, ja vielä on tilaa useammille tuhansille perheille.
Tämä uutisasutus perustettiin v. 1887, vaan vielä kului muutamia vuosia ennenkun useampia suomalaisia seudulle asettui. Nyt on se hiljalleen, vaan varmasti eteenpäin menevä. Maata ovat suomalaiset saaneet mittaushinnalla. Maapala, jonka kukin sivu on puoli mailia, maksaa 20 dollaria. Kun on kolme vuotta maalla asunut, saapi siihen kiinnekirjan. Veroja ei ole maksettava muuta kun oman koulun vero, joka on kaikilta seudun tilallisilta yhteensä yksi seitsemäs osa opettajan palkasta. Valtio maksaa muun kuusi seitsemäsosaa. Suomalaisilla on siis seudulla koulu, mutta se on englanninkielinen.
Enimmillä taloilla, vaikka ovatkin nuoria uutisasutuksia, on leikkuu- ja niittokoneet. Maa on helposti pelloksi perattua. Tavallinen vuosisato nisusta on 9 jyvää, mutta sattuu 5 jyvänkin satoja. Suurin sato, minkä uutisasukas siellä vielä on saanut kylvöstään, teki noin 280 hehtoa nisuja. Tietysti pellon lisäytyessä saantikin enenee.
Syrjäinen voipi ajatella miksi suomalainen asettuu tuonnekin syrjäiseen ja pohjoiseen seutuun maanviljelijäksi. Yhtä hyvinhän voisi Suomessakin tulla toimeen. Pääsyynä lienee se, kun siellä, maata saa noin helpolla. Suomalainen, jolla ei ole toivoa päästä kotimaassaan maan isännäksi, voi tuolla saada pienestä maksusta itselleen maatilkareen.
Suomalaisilla on Uudessa Suomessa oma seurakunta, vaan ei ole pappia.
Myös on siellä postikonttori, jonka hoitajana tietysti on suomalainen.
Kun palaamme Whitewoodiin ja taas lähdemme junalla itäänpäin, saamme yhä pitkän matkaa ajaa preeriä. Suomalaisia on nyt tiheämmässä rautatien varrella. Heidän lukunsa enenee, kuta lähemmäksi tulemme Port Arthuria. Suomalaisia on paljon rautatien töissä, muutamia on päässyt luottamustoimiinkin. Winnipegissä on vaan muutamia suomea puhuvia kansalaisia, mutta sitä enemmän ruotsinkielisiä.
Port Arthur ja sen naapuri Fort William ovat Canadan kaupunkeja sillä tienoolla, missä lännestä tuleva Canadan Pacificin juna ensi kertaa sattuu suuren Superiorjärven rannalle. Noissa kaupungeissa sekä niiden ympäristöllä on lukuisasti suomalaisia. Port Arthur on ennen ollut suurimpia liikepaikkoja Superiorjärven rannalla, mutta nykyään on suurin osa liikkeestä siirtynyt noin neljän mailin päässä olevaan Fort Williamiin. Suomalaisiakin asuu viimemainitussa paikassa enemmän.