Kun näin tapahtuu seudulla, missä seurakuntaakin on puuhattu, ei ole kumma, että vielä enemmän vieraantuvat hengellisyydestä ne suomalaiset, jotka asuvat hajallaan vähälukuisina siellä täällä voimatta koskaan toivoa saavansa yhteyteensä seurakuntaa, vielä vähemmän pappia. Monesta sellaisesta paikasta kirjoittavat ajattelevammat surulla: "Kapakat ovat meillä kirkkoina ja kortit kirjoina."
Surkuteltavaa, oikein sydämmellisesti säälittävää on, että Amerikan suomalaiset eivät saa itselleen järjestettyä sielunhoitoa, silloin kun ne itse sitä haluavat. Moititaan paljon jumalattomuutta ja raakuutta löytyvän Amerikan suomalaisen kansan keskuudessa. Ja paljon sitä löytyykin, mutta silti jokaisella paikkakunnalla, missä vähänkään useampia suomalaisia on koolla, on tuo hengellisen hoidon halu pilkistänyt esiin. Parempaa on haluttu, hoitoa ja huovaa, mutta sitä ei ole saatu.
Jo Delawaren siirtokunnan suomalaiset kaipasivat itselleen pappia ja omakielistä jumalanpalvelusta. Heille koetettiin hankkia pappia, mutta ei saatu.
Alaskan siirtokuntaan tuli Venäjän hallituksen huolenpidosta papiksi
Uno Cygnaeus, joka lienee ollut ensimmäinen suomalainen pappi
Amerikassa. Cygnaeuksen jälkeenkin on siellä Venäjän vallan aikana
ollut suomalaista jumalanpalvelusta oman papin toimittamana.
Mutta siihen siirtolaiskuntaan, johonka varsinaiset, nykyiset Amerikan suomalaiset kuuluvat, ei vaikutus noin kaukaa ulettunut. Ja vähän olikin kansalaisiamme vielä siihen aikaan Amerikan Yhdysvalloissa. Vasta noin 30 vuotta takaperin alkoi suomalaisia enemmän karttua Michiganin ja Minnesotan valtioihin. Ja jo heti alkoi näkyä kirkollista mieltä heissä, näkyi, että heidän keskuudessaan oli joukko sellaisia, jotka harrastivat kristillisen seurakuntaelämän vireillä ja voimassa pitämistä. Suuri osa ensimmäisistä siirtolaisista oli laestadiolaisia ja he ovatkin ensiksi järjestyneet seurakunnalliseen toimintaan. Kuparisaarella rupesivat he yhteyteen sikäläisen norjalaisen evank.luterilaisen seurakunnan kanssa, jonka pappi osasi jonkun verran suomenkieltäkin. Mutta tämä yhteys hajosi, kun pappi luuli havainneensa laestadiolaisten mielipiteissään poikkeavan evank.luterilaisen kirkon opista ja sen vuoksi esti laestadiolaiset käymästä ehtoollisella ja olemasta kummeina. Laestadiolaiset erosivat eivätkä yleensä ole sen jälkeen yhtyneet seurakuntapuuhiin muiden evank.luterilaisten kanssa, vaan pitävät omia seurakuntiaan ja omia saarnaajiaan. Kumminkin yhä vielä katsovat he kuuluvansa evank.luterilaiseen kirkkoon ja hyväksyvät sen tunnustuksen.
Myös muut suomalaiset rupesivat järjestymään ja osoittivat haluansa saada hengellistä hoitoa. Jo v. 1875 olivat he harrastuksissaan niin edistyneet, että saivat nuoren suomalaisen pastorin, A. E. Backmanin Suomesta seurakuntansa papiksi. Tähän aikaan oli väittely kovin kiivasta laestadiolaisten ja muiden suomalaisten välillä. Pastori Backmanilla oli vaikea asema. Kuten muutkin suomalaiset oli hänkin niihin aikoihin uutisraivaaja alallaan.
Pastori Backman vaikutti Amerikan suomalaisten keskuudessa 7 vuotta. Hän kävi myös Minnesotan ja Dakotan uutisasutuksilla. Nykyisin on hän kirkkoherrana Ätsärissä.
Silloin kun pastori Backman meni pois, oli jo suomalaisia pesäpaikkoja muuallakin kun pohjois-Michiganissa. Pappien ja seurakunnallisen hoidon tarve alkoi käydä tuntuvammaksi.
Hancockin ja Calumetin, s.o. Kuparisaaren suomalaiset, rupesivat taas hankkimaan itselleen pappia Suomesta. Ja pastori J. G. Nikander lupasikin tulla. Mutta hänen tulonsa viipyi viipymistään, seurakunnat kärsivät papinpuutetta. Kun heillä alkoi jo olla syytä epäillä, ettei kutsuttu pappi tulekaan, vihitettiin papiksi Henry Turunen, kuten jo on kerrottu. Mutta hän ei hätävaraksikaan kelvannut. Pian joutui hän toimesta pois ja harhaili Amerikan eri osissa. Omatekemällään valtakirjalla koetti hän myöhemmin tunkeutua suomalaisten sielunpaimeneksi San Franciscossa, mutta vihdoin teki täydellinen mielenhäiriö lopun hänen vaikutuksestaan.
Vihdoinkin alussa vuotta 1885 saapui kauvan odotettu pastori J. G. Nikander. On ymmärrettävä miten suurella riemulla Amerikan suomalaiset tervehtivät uuden papin tuloa. Pastori Nikanderin työala tuli heti suureksi.