Jo ennen tätä valmistui Amerikan suomalaisille oikea pappi toiseltakin taholta. Pastori Backmanin aikana oli tunnetussa ruotsalaisessa oppilaitoksessa Augustana kolledshissa Amerikassa opiskelemassa nuorukainen Jaakko J. Hoikka (synt. Rovaniemellä 1854). Hän oli Amerikkaan tullut v. 1873 ja valmisteleutui papiksi. Suomalaisten papintarve oli jo niin suuri, että niinä aikoina, kun opistosta oli lomaa, täytyi hänen kansalaisten kutsumuksesta käydä jumalanpalveluksia pitämässä suomalaisseuduilla. Kesäkuulla 1883 valmistui hän papiksi Augustanasynoodin vihkimyksellä. Astoriassakin, Oregonissa, oli silloin jo enemmälti suomalaisia ja he tahtoivat häntä sinne papiksi. Elokuulla samana vuonna saapui pastori Hoikka sinne ja toimi siellä yhtä mittaa tätä jaksoa kolmatta vuotta.
Suomalaisia pohjois-Michiganiin oli jo kokoontunut paljon ja olivat he niin hajaantuneet, että pastori Nikander ei jaksanut heidän tarpeitaan tyydyttää. Tämän vuoksi kutsuttiin pastori Hoikka vaikuttamaan Marquettekauntin suomalaisten keskuudessa. Hän saapui lokakuussa 1885 Republiciin ja toimi siellä aina vuoteen 1890.
Nyt oli jo kaksi suomalaista pappia seudulla ja seurakuntain järjestäminen kävi helpommaksi. Pastori Hoikka oli myös seudullaan olevan ruotsalaisen seurakunnan pappina, joten hänen työnsä jakaantui kahden kansallisuuden kesken. Kumminkin useampia suomalaisia seurakuntia järjestyi Marquettekauntiin ja kirkkoja laitettiin.
Tuntien suomalaisten suuren papintarpeen rupesivat Augustanasynoodi ja norjalainen Haugesynoodi valmistamaan meikäläisille enemmänkin pappeja. Mutta kun tahdottiin tehdä hätävaroja, kun ei otettu tarpeeksi pyrkijäin oppia ja siveellistä elämää lukuun, ei nyt onnistuttukaan niin hyvin kun pastori Hoikan suhteen, vaan annettiinkin siirtokansallemme turmiota tuottavia lahjoja.
V. 1885 vihki Augustanasynoodi papiksi J.W. Lähteen. Hän tuli suomalaisen seurakunnan papiksi Harboriin. Sitte on hän liikkunut pappina ja sanomalehden toimittajana monessa paikassa seikkaillen kaikkialla ja eläen huonosti. Monen kaupungin putkassa on hän humalaisena virunut, monet suomalaiset edistyspyrinnöt turmellut, seurakuntaharrastuksen laimentanut. Suomalaisten henkiset harrastukset Harborissa, Pennsylvaniassa, New Yorkissa, Massachusettsissa, New York Millsissä, Ironwoodissa, Rock Springsissä ja monessa muussa paikassa ovat saaneet hänen huonon elämänsä vaikutuksen takia kärsiä. Saarnalahjat ovat hänellä hyvänpuoleiset ja kykynsä suositella kansaa erinomainen. Hän on voinut mennä uudelleen seudulle, missä on ennen turmiollisesti vaikuttanut, ja kumminkin saa siellä taas kannatusjoukon. Harva suomalainen on Amerikassa niin paljon vaikuttanut kun J.W. Lähde, mutta ikävä kyllä tuo vaikutus on ollut enimmäkseen pahaan päin. Aina ei liene Lähteen vaikutuksen tarkoitus ollut niin paha, mutta hillitön väkijuomain himo on pahan saanut aikaan. Viime aikoina on Lähteen toiminta ollut hiljaisempaa eikä hänen elämäänsäkään vastaan ole hiljattaisin julkisuudessa moitteita näkynyt. — Augustanasynoodi, joka oli Lähteen papiksi vihkinyt, erotti hänet huonon elämän takia siitä virasta jo alkupuolella vuotta 1887.
Yhtä huonosti onnistui seuraavakin Augustanasynoodin pappilahja suomalaisille. V. 1887 vihki se nimittäin papiksi suomalaisen F. E. Öhden, jolla ei ollut paljon koulusivistystä, mutta jolle Turun tuomiokapituli oli myöntänyt oikeuden saarnata, sen jälkeen kun hän käsityöläisenä, seppänä, jonkun aikaa oli oleskellut Afrikassa ensimmäisten suomalaisten lähetyssaarnaajien kera. Myös Öhde on kokonaan ollut sopimaton saarnavirkaa pitämään. Hänkin käytöksellään on monessa paikassa kansalaisten seurakuntaharrastuksia laimentanut. Hän on kuleksinut kaikkialla Amerikan suomalaisten keskuudessa, ollen pappina ja papintarjokkaana sekä saaden aikaan rettelöitä. Öhdellä ei ole ollut Lähteen lumoavaa vaikutuskykyä kansaan. V. 1890 erotti Augustanasynoodi hänet yhteydestään.
V. 1886 pyysi suomalainen William Williamsson Augustanasynoodilta vihkimystä papiksi, mutta kun häneltä puuttui koulusivistystä eikä ollut kutsumusta miltään suomalaiselta seurakunnalta, hyljättiinkin hänen pyyntönsä. Mutta seuraavana vuonna vihki norjalainen Haugesynoodi hänet papiksi sillä perusteella että hän oli toiminut jonkun aikaa saarnaajana Astoriassa. Hän tuli nyt suomalaiseksi papiksi Carboniin. Wyomingissakin oli siis jo seurakuntapyrinnöt näin virkuneet. Nyt on Williamsson erään suomalaisen seurakunnan pappina Harborissa.
Vihdoin alkoi taas ruveta tulemaan pappeja Suomesta. Mutta pahaksi onneksi niissäkin tuli häiriöntekijöitä. Ja yleensä on huomattava, että moni Suomesta Amerikkaan tullut pappi, vaikka muuten kunnollinenkin ja hyvää tarkoittava, on osoittautunut olevansa enemmän tai vähemmän sopimaton vaikuttamaan Amerikan suomalaisten erilaisissa oloissa.
Vuoden 1888 alkupuolella saapui pastori J. W. Eloheimo Suomesta Amerikkaan ryhtyäkseen Astoriassa suomalaisen evank.luterilaisen seurakunnan papiksi. Eloheimon alkuperäinen nimi lienee Lindqvist ja on hän pappina toiminut muiden muassa myös Helsingissä. Kunnianhimoisuudessaan Eloheimo heti alkoi hapuilla johtavaa asemaa. Hän rupesi ehdottelemaan eri seurakuntain kirkollisen yhteyden aikaansaamista.
Jo kesällä 1886 Augustanasynoodin vuosikokouksen aikana Minneapolissa tästä asiasta norjalaisen, suomea taitavan papin J. Eistensenin asunnossa neuvottelivat hän, suomalaiset pastorit Nikander ja Hoikka, saarnaaja Williamsson, herra Bergstadi sekä joku muukin. Silloin ajateltiin kirkkoyhteyttä synodaaliseen malliin, niinkun ovat yleensä Amerikan luterilaiset kirkkokunnat. Kun vielä tähän aikaan oli vähän suomalaisia seurakuntia, ei ajateltu yhteyden pikaisesti voivan syntyä, vaan tarpeellisuus kumminkin havaittiin. Sääntöjen valmistamista varten valittiin kokouksessa valiokunta. Sitte kun nuo säännöt saataisiin valmiiksi, piti ne kansalaisten nähtäviksi ja tulkittaviksi sanomalehdissä julaista ja jonkun ajan perästä oli sitte uusi kokous Minneapolissa pidettävä ja sen ajasta edeltäpäin tieto annettava, että asiaa harrastavat voisivat kokoontua siitä keskustelemaan ja päättämään. Tällaisia muistoonpanoja teki pastori Nikander eräässä silloisessa sanomalehdessä.