Paitsi Williamsonia on norjalainen Haugesynoodi vihkinyt muitakin pappeja suomalaisille. Yksi niistä, H. Sarvela, on liittynyt Suomisynoodiin ja on pääasiallisesti toiminut Minnesotassa. A. Sandström (Saastamoinen) on toiminut pappina synoodiin kuulumattomissa seurakunnissa Minnesotassa, Wyomingissa ja Montanassa.
Suomesta on ollut vaikea saada pappeja Amerikan suomalaisten keskuuteen, vaikka niitä hartaasti halutaan ja vaikka yleisesti papinpalkka Amerikassa on tuntuvasti korkeampi papinapulaisten tavallista palkkaa Suomessa. Suomalaisen papin tulot Amerikassa vaihtelevat 70—130 dollarin vaiheille kuukaudessa. Viime aikoina on useampia pappeja tullut Suomesta ja toivottavasti uudet papit vaikuttavat terveellisesti kirkollisten olojen kehittymiseen siirtolaisten keskuudessa. On ymmärrettävää että vanhemmat papit hermostuvat seistessään alituisesti puoluesodassa, johon ovat synoodisääntöjen takia joutuneet. Kumminkaan ei sovi unehuttaa, että heidän seurakuntansa ovat pitkällisen, uutteran vaikuttamisen kautta parhaiten ja vakavimmin järjestyneet.
Vuoden 1896 alkuun saapui pastori A. Hukkanen Suomesta Worcesterin
ja siihen yhdistettyjen seurakuntain papiksi. Kun hän siirtyi
Merimieslähetyksen palvelukseen New Yorkiin, tuli hänen sijalleen
Suomesta pastori Havukainen.
Kiipin suomalaiset saivat v. 1897 Kampin jälkeen papikseen Suomesta pastori P. Airaksisen.
Lopulla vuotta 1896 tuli pastori R. Ylönen Suomesta papiksi Sand Couleehen Montanaan. Sieltä on hän nyt siirtynyt Suomiopiston opettajistoon.
Pastori K. A. A. Koski tuli Suomesta kesällä 1895 ja asettui toimimaan Illinoisin suomalaisten keskuuteen. Kun Suomisynoodi, jonka yhteyteen sikäläiset suomalaiset seurakunnat kuuluivat, ei hyväksynyt Koskea niihin papiksi, erosivat seurakunnat synoodista. Myöhemmin on Koski siirtynyt n.k. kansallisseurakunnan papiksi Rock Springsiin, jonne toisen, synoodiseurakunnan papiksi saapui v. 1898 alkupuolella pastori A. Granholm Suomesta.
Kun Suomiopisto saatiin alkuun, rupesi sen johtajaksi pastori J. G. Nikander. Sen ohessa pysyi hän edelleen synoodin esimiehenä ja hoiti alussa Hancockin seurakuntaakin, joka oli hänen vakavan ja monivuotisen vaikutuksensa aikana tullut Amerikan suomalaisten suurimmaksi ja järjestetyimmäksi seurakunnaksi. Sittemmin tuli Hancockin seurakunnan papiksi J. Bäck ja kirkolliskokouksessa 1898 katsottiin sopimattomaksi, että synoodin esimiehyys ja opiston johtajan toimi olivat samoissa käsissä, joten kirkkokunnan esimieheksi valittiin pastori K. L. Tolonen.
Eloheimon suuriunelmainen hiippakunta on nyt sulanut niin, että siihen enää tuskin kuulunee yhtään seurakuntaa. Eloheimo itse on ollut Calumetissa pappina siinä seurakunnassa, joka hänen synoodia perustaessaan syntyi hänen vastustajistaan.
Suomisynoodi on kasvanut suureksi. Siihen kuuluu noin 40 seurakuntaa ja noin 10,000 jäsentä. Pappeja kuuluu siihen alun toistakymmentä ja kirkkoja kolmattakymmentä.
Mutta paljon on seurakuntia, jotka eivät ole liittyneet synoodiin, paljon, vaikka ei laestadiolaisia lukuun otetakaan. Yhtenä syynä noiden kuulumattomuuteen on tuo jo ennen mainittu pykälä omistusoikeudesta. Mutta on muitakin syitä. Vastustajat, nimittävät Suomisynoodia pappisvaltaiseksi, todella ilman syytä, sillä korjattujen sääntöjen mukaan on synoodin päähallinto kirkolliskokouksella, johon seurakunnat saavat lähettää edustajia, ja maallikot, niin hyvin kun papitkin, äänestävät kukin yhdellä äänellä. Maallikkojen luku kokouksissa on paljon suurempi kun pappien luku, joten pappisvaltaisuus on turhaa kiihkopuhetta, syntynyt liian tulisesta puoluetaistelusta. On kyllä totta, että maallikkoedustajissa on vielä esiintynyt paljon kypsymättömyyttäkin, mutta onhan kehitys vasta alussaan eikä suinkaan tuo ole "pappisvaltaisuuden" syy.