Osa synoodia vastustavista kutsuu itseään "kansallisiksi" ja seurakunnat ovat "kansallisseurakuntia". Nämäkin ovat havainneet, että kirkkokunnalleen yhteys on keskinäiseksi turvaksi tarpeellinen. Sen vuoksi pidettiin kesäkuun 26 p:nä 1898 pastori Kosken kutsumuksesta kansallisseurakuntain yhteinen kokous Rock Springsissä. Edustajia oli lähetetty seitsemästä seurakunnasta. Uuden kirkkokunnan nimeksi tuli "Amerikan Suomalainen Evankelisluterilainen Kansalliskirkko". Sille hyväksyttiin säännöt, joissa Suomisynoodin säännöissä moitittuja kohtia on koetettu korjata. Sääntöjen teossa on vaikuttavimpana henkilönä toiminut sanomalehtimies K. Haapakoski. Kirkkokunnan esimieheksi valittiin J. W. Eloheimo ja varaesimieheksi K. A. A. Koski.
Laestadiolaisseurakunnat, n.k. apostolisluterilaiset, eivät ole näihin riitoihin ottaneet osaa. Ne toimivat nykyisin hiljaisuudessa omassa piirissään. Mutta aina ei ole heidänkään keskuudessaan näin rauhallista ollut. Myös siellä on riidan laineet kuohuneet. Riitoja koetettiin ratkaista sovintokokouksilla ja sovittajia kutsuttiin aina Lapista asti, muiden muassa vanha johtomies J. J. Purnu, joka Gellivaarasta kävi Amerikassa v. 1893.
Laestadiolaisia on Amerikan suomalaisten keskuudessa paljon, erittäinkin maanviljelysseuduilla. Yleensä ovat he kirkollisissa harrastuksissaan hyvin edistyneet, paikoin edellä muita suomalaisia. Heillä on omat kirkkonsa ja saarnaajansa. Nuo saarnamiehet kastavat lapsia, vihkivät parikuntia ja hautaavat kuolleita, aivan kun muutkin papit. Näistä laestadiolaisten nykyisistä johtajista mainittakoon pastori A. L. Heideman, joka toimittuaan Suomessa pappina siirtyi Calumetiin ja on hänellä siellä suuri seurakunta.
Laestadiolaisia "esikoisvanhuksia" Lapissa, kuten Raattamaata y.m. ovat pitäneet Amerikankin laestadiolaiset johtajinaan. Vilkas vuorovaikutus on uskonveljien välillä.
Laestadiolaisia Amerikassa kuten muuallakin moititaan siitä, etteivät tahdo antaa lapsilleen tietopuolista oppia. Kumminkin on myös heidän keskuudessaan valistuneempia kansalaisia.
Vapaakirkollinen, s.o. kongregatsionalistinen liike on myös ruvennut toimimaan Amerikan suomalaisten keskuudessa. Sillä on jo muutamia järjestettyjä seurakuntia etupäässä Massachusettsissa ja Ohiossa. Kongregatsionalistinen pappiskolledshi Chicagossa on valmistanut muutamia suomalaisia pappeja. Niistä toimii A. Groop Fitchburgissa, K. F. Henrikson Quincyssä ja F. Lehtinen Ohiossa.
Muut amerikkalaiset uskokunnat ovat saaneet hyvin vähän kannattajia Amerikan suomalaisten keskuudessa. Tässä suhteessa on suuri ero suomalaisten ja ruotsalaisten siirtolaisten välillä. Viimemainittuja on mitä useammissa uskokunnissa, mutta suomalaiset ylipäätään sydämmen vakuutuksella tahtovat säilyttää luterilaisen uskontonsa. Muutamat heistä kyllä niillä seuduilla, missä on vähemmän suomalaisia, voivat liittyä tuntemattomuudessa johonkin muunuskoiseen seurakuntaan, mutta silti ovat mieleltään luterilaisia.
<tb
Vielä on meillä yksi tärkeä osa kirkollisesta työstä Amerikan suomalaisten keskuudessa mainittavana. Se on se siunauksellinen vaikutus, jota Suomen Merimieslähetys toimittaa satamakaupungeissa ja niitten ympäristöillä.
Jo toista kymmentä vuotta sitte järjestettiin merimieslähetysasema New Yorkissa sekä muutamia vuosia jälkeenpäin San Franciscossa. Seurakuntaelämän virkoaminen näissä molemmissa paikoissa on pääasiallisesti Lähetyksen ja niiden palvelijain työtä. Paitsi merimiesten auttamista on alusta alkaen pidetty myös maissa olevain hengellisistä tarpeista huolta.